sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Jone ♥

Kaikki alkoi alkuvuodesta, kun Jone-kisu ei pysynyt pystyssä. Kaatuileva kisu.. googletin monesti vinkkejä mikä voisi auttaa. Kävimme eläinlääkärissä, joka antoi pistoksena kortisonia ja pitkävaikutteista antibioottia. Kului kaksi viikkoa, tilanne ei parantunut. Menimme uudelleen eläinlääkäriin, joka antoi toisen pistoksen kortisonia ja tabletteina antibiootteja. Tabletteja annettiin aamuin ja illoin. Antibioottien avusta oli ristiriitainen fiilis, selvää hyötyä ei saavutettu. Kuuria jatkettiin. Tuli maaliskuun loppu, menimme jälleen eläinlääkäriin. Jonen pää kuvattiin ja verikokeita otettiin, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Antibiootit vaihdettiin kortisonitabletteihin. Kai niistä oli hieman apua, aluksi enemmän, lopulta ei juurikaan. Tuli kesä ja Jonen tilanne huononi huononemistaan. Kissa söi ja oli kovin sisukas ja sinnikäs, mikä ei varmasti ollut helppo tilanne, kun pystyssä ei meinannut pysyä. Jone kaatui aina vasemmalle eli hän oppi itse kulkemaan seinän vierustoja liikkuakseen talossa. Konsultoimme Jonea hoitaneita kolmea eri eläinlääkäriä, mutta kenelläkään ei ollut ideaa mikä voisi Jonea auttaa. Kortisonilääkitystä jatkettiin, koska ei tiedetty muutakaan apua. Saimme antibioottina korvatippoja kokeeksi, mutta niistä ei ollut apua. Tuntui raskaalta katsoa pikku hiljaa hiipuvaa pientä, joka tuntui kärsivän itsekin tilanteesta. Kukapa ei kärsisi, kun maailma pyöri koko ajan ympärillä.

Tämän kaiken keskellä mielessä oli tosiasia ettei näin voisi jatkua ikuisesti. Tilanne ei parantunut, parannuskeinot olivat vähissä. Jonen kaatuilu oireet viittasivat vestibulaarisyndroomaan, johon ei ole olemassa hoitoa. Jos se tosin olisi ollut vestibulaarisyndroomaa, oireiden olisi pitänyt lievittyä viikkojen tai vähintään muutaman kuukauden kuluessa. Eläinlääkärit epäilivät kasvainta päässä, vaikka varmuutta sille ei kuvista saatu. Jonella oli koko elämänsä aikana ollut jonkin verran outoja oireita esim. valo- ja ääniarkuutta ja tietynlaista levottomuutta. Voi olla, että nekin oireet liittyvät tähän tuntemattomaksi jääneeseen sairauteen, joka lopulta vei kissan tasapainon.

Viimeiset viikot olivat erityisen raskaat, sillä Jonen vointi alkoi olla niin huono ettei hän päässyt enää hiekkalaatikolle tarpeilleen. Ruoka maistui, mitä pidimme ainoana hyvänä merkkinä. Ruokailut olivat kuitenkin jonkin verran hankalia tilanteita, koska Jone ei pyörrytykseltään meinannut pystyä syömään, vaikka kovin olisi halunnut. Yleensä koko keittiön lattia ja kissa oli ihan ruoassa niiden ruokailuhetkien päätteeksi. Sairautensa aikana Jone ei jaksanut huolehtia turkista, joka oli aiemmin ollut hänen ylpeys. Toki harjasimme turkkia ja siitä Jone tuntui pitävän (vaikka aiemmin ei harjoista välittänytkään). Tunsimme koko perhe surua pienestä ystävästä, joka ei ollut entinen iloinen kisu.. emmekä osanneet auttaa häntä.

Viime viikonloppuna teimme raskaan päätöksen Jonen lopettamisesta ja maanantaina eläinlääkäri teki meille kotikäynnin. Jone inhosi kulkea autossa ja vielä enemmän hän inhosi mennä eläinlääkärille, joten oli iso helpotus, että eläinlääkäri suostui tulemaan käymään kotona. Mosse nukkui aamupäivän Jonen kanssa. Minä sain viettää rauhassa aikaa kummankin kissan kanssa, nuuhkia turkkia, silittää ja jutella. Jone nukkui rauhallisesti sängyllä, kun eläinlääkäri saapui. Uskon, että tilannetta helpotti ettei siihen liittynyt siirtymistä paikasta toiseen. Jone nukahti ikiuneen rauhassa ja turvassa, olin hänen vierellään viimeiseen asti. Minulla se otti aika koville ja olen itkenyt tosi tosi tosi paljon. On niin ikävä, vaikka ymmärrän, että näin oli parempi Jonelle. Jone haudattiin vanhempieni pihamaalle.


Rakas Jone, säilyt aina muistoissani. Haluan muistaa sinut ystävänä, joka opetit minulle välittämistä, rohkeutta ja periksiantamuutta. Pikku Mossesta pidit hyvää huolta ja tarjosit aina suojan turkkisi lämmöstä. Kaipaan sinun mau'untaasi, sinun intensiivistä katsettasi, sinun tapaasi läiskyttää vettä vesikupissa ennen kuin kupista pystyi juomaan. Jone, missä ikinä oletkin, toivottavasti saat olla nyt vapaa sairaudesta. Edesmenneet kisuystäväsi Nipsu ja Manu ovat toivottavasti kanssasi.

Nämä ovat raskaita päiviä.. Tuntuu niin vaikealta katsoa Mossea, joka tuntuu olevan kuin puolikas ilman rakasta kisuystäväänsä. Vanhempieni mielessä on ollut jo uusi kisu, mutta voi olla ettei ennen kevättä. En tiedä mikä olisi paras ratkaisu Mossen kannalta. Eläimen ottamiseen liittyy aina myös luopuminen. Jotenkin siihen ei vain totu, ehkä ei pidekään. Pitäisi tarttua hetkeen, elää tässä ja nyt.

Rakasta Jone-kisua kaivaten ja ikävöiden & lämmöllä ja haikeudella muistellen,

 

ps. Blogini alkuaikoina kirjoitin Jonesta esittelyn, joka löytyy täältä: 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Taloyhtiösotkujen jälkeen..

Ehkä juuri nyt olen valmis hieman raottamaan sotkua, joka on kuluneen vuoden ajan rasittanut ja stressannut minua hyvin paljon. Sotkun nimi on kerrostalon taloyhtiö, johon muutimme aikalailla tasan vuosi sitten. Yhtäkkiä olimme osana kuviossa, jossa "aina asiat on hoidettu näin", mutta kuitenkaan niitä ei ollut hoidettu. Meihin nämä ongelmat iskivät koviten mm. erinäisten taloyhtiön koneiden kautta, jotka rymisivät suoraan lattiamme alla yökaudet.. ja meille seliteltiin korjauksen sijasta miten se on ollut taloyhtiön tapa nyt ja aina. Muistan miten ensimmäisessä taloyhtiön kokouksessa varovasti ehdotin, että voisiko asialle tehdä jotain. Vastaukseksi sain silloiselta puheenjohtajalta äreän käskyn häipyä koko taloyhtiöstä, meitä ei kuulemma siellä kaivata. Tämä tuntui hyvin epäoikeudenmukaiselta, sillä he, jotka näin sanoivat ja vähättelivät meidän ongelmia, eivät edes asuneet koko kiinteistössä. Pääsin mukaan taloyhtiön hallitukseen, joka ei myöskään ollut oikotie onneen. Esitinpä ja sanoinpa mitä tahansa, kokouksissa lähinnä käännyttiin haukkumaan minua ja meitä, enkä muista koska olisin aiemmin saanut osakseni sellaista henkistä lyttäämistä. Yritin olla välittämättä, mutta se tuntui todella vaikealta, kun vastapuoli meni niin henkilökohtaisuuksiin ja olihan kyseessä myös kotimme. Sain tietää, että en ollut näiden ihmisten ensimmäinen haukkumisen kohde. Muut olivat lähteneet, ilmeisesti minunkin odotettiin lähtevän. Myönnän, monesti niiden ikävien kokousten jälkeen luovuttaminen ja lähteminen koko taloyhtiöstä oli mielessäni.

Asumme edelleen samassa taloyhtiössä ja kuluneella viikolla meillä vaihtui hallitus. Enemmän vastuuta sysättiin minulle ja perheelleni, mutta onneksemme myös ovi kävi toiseen suuntaan ja nämä haukkujat lähtivät. Olen todella helpottunut, vaikka työsarkaa vanhassa talossa varmasti riittää. Joka tapauksessa uskon tämän olevan uuden alku.

Vuoden aikana olen paljon miettinyt, että miten asuntoa etsiessä olisin voinut haistaa ja havainnoida etukäteen nämä ongelmat. Uskon edelleen, että se olisi ollut mahdollista vain etukäteen asunnossa yöpymisen ja taloyhtiön kokoukseen osallistumisen kautta (ja nämä taitavat olla usein aika mahdottomuuksia toteuttaa asuntoa etsiessä). Tämän vuoden aikana kypsyi meille myös päätös, että paikkamme on omakotitalossa ja tällä hetkellä sitä taloa itselle remontoimmekin.

Jaoin tämän kertomuksen teille, koska haluaisin jakaa sen ilon ja onnen tunteen, että jaksoin sen kivisen taipaleen halki, vaikka aina ei tuntunut, että valoa ja toivoa paremmasta on missään näköpiireissä. Isoimpana apuna näiden kuukausien aikana olen kokenut läheisteni tuen ja liikunnan. Joitain voimabiisejä minulla on myös ollut mm. Irinan Pokka. Näiden sotkujen keskellä myös huomasin osaavani perustelun taidon, joka taisi minulla vahvistua opintojeni kautta.

Mitä suunnitelmia minulla on taloyhtiön varalle? Ensinnäkin aiomme tarttua toimeen ja lopettaa selittelyt vanhoista tavoista. Aloitamme säästökuurin pienistä puroista, jotka toivottavasti laajenevat isoksi virraksi. En pelkää isoja remontteja ja olen valmis aloittaan pitkällä aikavälillä myös niiden suunnittelun, joskin ensin pitää haalia kassaan lisää rahaa juurikin säästöjen kautta. Sen sijaan toisin kuin taloyhtiössä on aiemmin ollut tapana, en aio tuhlata energiaani negatiivisuuksiin ja ihmisten haukkumiseen. Mielestäni sellaiseen ei pitäisi kenenkään alentua.


Toiveikasta syksyä juuri sinulle

T: rouva taloyhtiön puheenjohtaja,

torstai 24. elokuuta 2017

Tapettihaaveissa

Olen sellainen tapettihaaveilija. Tykkään etsiskellä googlen kautta erilaisia tapetteja ja miettiä mitä niistä voisin laittaa mihinkin, kun joskus alkaisin tapetoida. Niinpä, JOS alkaisin tapetoida. En ole vielä alkanut, kertaakaan.

Tällä hetkellä tapetoinnin mahdollisuus olisi kuitenkin lähempänä, sillä meillä on taloprojekti alkamassa. Tässä vaiheessa, kun ollaan lähinnä sorkkaraudalla nyljetty vanhaa taloa sisältä, kannettu iso lavallinen naulasia lautoja ulos talosta ja kohta availlaan alapohja auki, on fiilis, että päästäispä jo tapeteihin..! Ei jaksaisi säkittää puruja ja sammalia, miettiä mitä eristettä laitetaan mihinkin ja miten ihmeessä se pönttöuuni siirretään huoneesta toiseen. Vielä ehkä pitää kuitenkin malttaa, vaikka kävi jo mielessä, että voisihan ne tapetit hankkia ajoissa. ;)

Loppuenlopuksi tapetit on aika kalliita, enkä tiedä tuleeko niitä kovinkään monelle seinälle uudessa kodissa. Olemme sopineet, että jos emme ole varmoja seinien estetiikasta, maalaamme ne vain valkoisiksi. Sen valkoisen päälle on kuitenkin helppo myöhemmin tapetoida tai maalata muulla väreillä. Tällä hetkellä on mietinnässä makuuhuoneeseen yksi tehosteseinä tapetista sekä eteisen seinien tapetointi. Yläkerran teemme todennäköisesti vain levytykseen saakka valmiiksi eli sinne hommaamme lopullisen pintamateriaalin myöhemmin. Saapa nähdä muuttuuko mieli matkalla.. Lähteekö tapettikaupassa homma kokonaan lapasesta vai nuukailemmeko loputkin tapettihankinnat jonnekin tulevaisuuteen.

Tässä jotain tämän hetkisiä suosikeita: 


Kullanmuru tapetti roosa on Vallilan valikoimissa. Roosa värinä taitaa olla se, joka iskee minuun tässä tapetissa eniten. Tämä voisi sopia vaikka makuuhuoneeseen. 
Kuvat: http://www.vallila.fi/kullanmuru-tapetti-53x1120-cm-roosa


Mangolia tapetti aqua on myöskin Vallilan valikoimassa. Tämä ei ole ihan niin hempeä, vaikka mieheltäni tämä sai tuomion mummokuosina. Tämäkin voisi sopia makuuhuoneeseen, tai miksipä ei keittiöön, jos sinne tapettia laitamme.
Kuvat: http://www.vallila.fi/magnolia-tapetti-aqua


Toivo tapetti beige on myös Vallilan valikoimassa. Näihin Toivon oraviin rakastuin jo useampi vuosi sitten ja välillä käyn aina vilkaisemassa, että saahan sitä tapettia edelleen. Eläinaiheet ovat minulle lähellä sydäntä, ehkä juuri siksi nämä oravat ovat minut suosikeita. Loppuenlopuksi en tiedä mihin tätä laittaisin. Ehkä eteiseen? Makuuhuone ja se keittiö ovat myös mahdollisuuksia. Jossain määrin pidän tapetin harmahtavaa ilmettä hieman elottomana.
Kuvat: http://www.vallila.fi/toivo-tapetti-beige


Early Bird White on Pip Studion valikoimassa. Nämä linnut sopisivat mielestäni tosi hyvin eteiseen. Tapettia on saatavilla myös muulla pohjavärillä, enkä osaa päättää mistä niistä tykkäisin eniten. Ehkä tämä vaalea voisi sopia neutraaleimpana värinä.
Kuvat: https://verkkokauppa.seinaruusu.fi/epages/seinaruusu.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20120309-11092-90674-1/Products/386010

Vitsit, voisin vain upputua näihin ihaniin kuoseihin ja väreihin! En ole vielä uskaltanut noutaa mitään tapettikirjoja hypisteltäväksi. Ehkä hyvä niin, että tämä haaveiluhomma pysyy edes jossain aisoissa. Loppuen lopuksi taitaa mennä aika monta kuukautta ennen kuin meidän kohteessa koko tapetointi on vielä yhtään ajankohtainen idea.

Hei, onko siellä ruudun toisella puolella muita tapettihaaveilijoita? Entä pidätkö itse enemmän tapeteista vai maalatuista seinistä?

maanantai 14. elokuuta 2017

"Täs on ollu vähän kaikenlaista jyystöö.."


Joskus jotkut kappaleet osuu ja uppoaa ja tällä kertaa omaksi yllätyksekseni se on ollut radiossa soiva Roope Salmisen & Koirien Madafakin darra. Tiedän, että biisissä oikeasti lauletaan hieman eri jutuista, juurikin niistä darrajutuista, jotka taisivat olla minulle viimeksi ajankohtaisia opiskeluaikoina. Tällä hetkellä kappaleen sanoitus tuo minulla mieleeni työni. Jep, on ollut taas vähän kiirettä.

"En tiedä mitä tapahtuu, en tiedä mistä herään, mut kakskyt kaverii on soitellu mun perään, taas täs kävi näin, mul on paita väärin päin, luuri jonnekin jäi, (laita inboxiin viestii). Tuskahiki valuu, haluun karkuu äkkii.."

Välillä aamulla on juurikin sama fiilis: pöllähdän töihin, työpuhelimessa on vastaamattomia puheluita odottelemassa useampia ja välillä ne aamun ekat aiheet eivät ole niitä päivän parhaita. Silmät ristissä alan niitä hoitamaan.

"En tiedä mitä tapahtuu en tiedä mistä herään, tajuun etten tunne koko kaupungista ketään, ei jääny yhet yhteen, mitä mä nyt teen, on faija taas ylpee (hienosti poika), omalla lomalla, somassa pienessä, miten meni noin omasta mielestä."

Työskentelen vanhempieni kanssa ja on niin tuttu tuo "on faija taas ylpee" fiilis. Aina ei mene omasta mielestekään niin putkeen. Päivät on vaan kovin hektisiä. Toisinaan kysyttäessä aikatauluja ja tuotannon tilannetta, se kiire ja tuskahiki nousee pintaan ja huomaan selitteleväni miten me nyt taas ollaan ehkä vähän myöhässä.. silloin tekisi mieli todeta kappaleen sanoin:

"Tän on ollut vähän kaikenlaista jyystöö, viis päivää ihan luokatont' ryystöö, mä lupaan et ei ikinä, ei ikinä enää". 

Ymmärtäisköhän vastapuoli, jos joskus oikeasti tarttuisin laulun sanoihin? Onneksi aina voin hymähdellä ja hyräillä itsekseni ja jatkaa jyystössä ja ryystössä. Tämä biisi alkaa usein hymyilyttää, kun sen kuulen. Ehkä se on se menevä rytmi? Olen ihan yllättynyt miten hyvin se sopii myös muuhun tilanteeseen.. tai sitten olen ainoa, jonka tarpeeksi outo mielikuvitus riittänee tähän. ;)

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Pumpulihääpäivä ♥

Vuosi sitten oli meillä häät, avioiduin elämäni miehen kanssa. Olemme nyt koko viikonlopun muistelleet tuota juhlapäivää. Perjantaina töiden jälkeen katsoimme häissä kuvatut kotivideot ja joimme shampanjaa. Lauantai-iltana mieheni vei minut syömään Tampereelle. Oli mukavaa lauttautua ja pukeutua valkoiseen mekkoon, jonka olin jo ennen häitä ostanut "vaimousmekoksi" lieventämään hääahdistusta. Ruoka oli hyvää, seura parasta. Kotimatkalla kävimme vielä ottamassa meistä muutaman yhteiskuvan hääkuvauspaikalla - onneksi omistan kameralle jalustan. Illalla puin häämekon päälleni ensimmäistä kertaa häiden jälkeen. Olihan se kaunis, edelleen, aina. Tänään hääpäivänä katsoimme yhdessä hääkuvia, täytimme hääkirjaa ja vietimme muutenkin kotipäivän yhdessä.


En voi uskoa, että hääpäivästä on jo vuosi.. Ihan kuin se olisi ollut vasta äsken. Ihanaa on, että siitä päivästä on niin paljon hyviä muistoja. Tämä ensimmäinen vuosi on ollut tapahtumarikas niin hyvässä kuin huonossa. Tottakai toivoisi tulevilta aviovuosilta enemmän hyviä juttuja, mutta ennen kaikkea toivon, että tuli mitä tuli, me saisimme jatkaa matkaamme yhdessä.

Häämuistoissa, 

tiistai 1. elokuuta 2017

Kesäkuinen miniloma Maarianhaminassa

Alkukesän kiireisin kaipasimme pientä hengätystaukoa ja tämä hoitui minilomalla Maarianhaminassa. Matkustimme vaihteeksi Siljan laivoilla Turusta Maarianhaminaan ja takaisin. Välissä yövyimme yhden yön Savoy-hotellissa ihan Maarianhaminan keskustassa.

Aamu alkoi siis aikaiseen, kun ajelimme aamutuimaan Turkuun ja laiva lähti klo 8.15. Olimme varanneet aamupalabuffetin, jossa ihan ensiksi nautimme aamupalan. Meillä oli myös hytti varattuna kumpaankin suuntaan. Itse asiassa hytit hoituivat kylkiäisenä Tallink Siljan Club one bonuspisteillä, joita meille kertyi vuosi sitten ihan mukavasti häiden alkoholinoutoreissulta. Hytit oli oikein mukava pieni lisä, sai hetkeksi rauhoittua ja lepäillä. Perjantaina aamupäivällä osallistuimme laivalla karkkibingoon, mutta voitot menivät sivusuun.


Maarianhaminaan laiva saapui klo 13.35.Veimme tavarat hotellille ja saimme huoneen.


Lounaspaikka löytyi muutaman korttelin päästä Great subs & salads, joka toimi samalla periaattella kuin Subway. Iltapäivällä muutoin kiersimme hieman keskustan kauppoja ja nautimme jälkiruoaksi Ahvenanmaan pannaria Bagarstuganissa.

 

Iltapäivällä kävimme myös minigolfaamassa Äventyrsgolfissa. Minigolfrata oli mielenkiintoinen, tykkäsimme kovin erilaisista radoista. Illallisen nautimme hieman paremmassa ravintolassa, Indigossa. Erityiskiitos tosi maittavista alkuleivistä, jotka kuuluivat hintaan. Myös ruoka oli hyvää: lohta ja rapurisottoa. 


Hotelli Savoyssa oli rauhallista, yö sujui hyvin unin. Aamupala oli Savoyssa perus hyvä. Käytimme aamupäivän keskustassa kiertelyyn. Museolaiva Pommern oli remontissa, mutta onneksi löysimme laivan kuitenkin rannalta hieman eri paikasta eli näimme laivan ulkoa. Olen itse vieraillut laivassa ..kolmesti, mutta mieheni ei ole laivaa ennen nähnyt. Tietoiskuna museolaiva Pommern on maailman ainoa nelimastoinen rahtipurjelaiva, joka säilytetty alkuperäisessä kunnossaan.


Maarianhamina on ihanan idyllinen pikku kaupunki. Miehelleni tämä oli ensimmäinen vierailu siellä, minulle se taisi olla viides, tosin viime kerrasta oli jo kymmenisen vuotta aikaa. Myös pyöräillen olen aikoinaan tutustunut Ahvenanmaahan ja niiltä reissuilta on jäänyt monta ikimuistoista muistoa.

Maarianhaminasta lähdimme kohti Suomea lauantaina klo 13.45. Olimme varanneet paikat buffetista ja Siljan buffetti oli ihan hyvä vaihtoehto, kun viime aikoina Viking Line on ollut enemmän meidän laivana. Perinteisesti kuuntelimme laivalla trubaduuria. Siljalla oli myös järjestettynä hieno tanssi- ja laulushow, jota kävimme katsomassa. Turussa olimme klo 19.15.


Olipa mukava palata pieneksi hetkeksi Ahvenanmaan lomamuistoihin. Voisin kuvitella uudelleenkin lomailevani Ahvenmaalla. Matka sinne oli helppoa ja vaivatonta järjestää ja toteuttaa. Myöskin laivamatkustus ilman yöpymistä laivalla oli mukavaa vaihtelua.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Meidän kisuhääkakku ♥


Vitsit, kun aika on mennyt nopeaan. Häistä on kohta jo vuosi ja en ole vieläkään ehtinyt kirjoitella aiheesta juurikaan. Onneksi niille häämerkinnöille ei ole aikarajaa. ;)

Nyt kerron teille meidän hääkakusta, joka oli tilattu Purppurahelmeltä. En enää muista mistä bongasin heidät, mutta hyvä, että bongasin, sillä kakku oli todella onnistunut valinta. Varasin kakun 13 kk ennen häitä ja heti varauksen yhteydessä maksoimme varausmaksun. Lopullinen maksu hoidettiin muutamaa viikkoa ennen hääpäivää. Ajoissa varaaminen kannatti, sillä kakuntekijällä oli kalenteri jo melko täynnä yli vuodenkin päähän.
 
Kuva: www.purppurahelmi.fi/

Kakkua ideoimme vuoden aikana mieheni kanssa ja muutamaa kuukautta ennen hääpäivää kävimme Purppurahelmen tiloissa Sastamalan Häijäässä maistelemassa täytteitä ja eri vaihtoehtoja. Tämä maistelu- ja suunnittelutilaisuus sisältyi kakun hintaan ja oli hyvinkin antoisa hetki. Itse asiassa meidän täytevaihtoehto vaihtui, kun maistoimme suussasulavaa valkosuklaata, jota meidän ei ainakaan pitänyt valita. Parasta oli, että loput täytemaistiaiset saimme kotiin ja herkuttelimme niillä koko loppuviikon.


Kakku oli juurikin sellainen mitä halusimme: vaaleanpunaista, vaaleanviolettia, kukka- ja kisukoristeita. Täytteinä oli valkosulkaa- ja vadelmamoussea. Heidän kauttaan hoitui myös gluteeniton erityisruokavaliokakku, joka myöskin oli kuulemma oikein maukasta. Purppurahelmi toimitti kakun juhlapaikalle sovittuna aikana suoraan pöytään. Meidän ei siis tarvinnut etukäteen miettiä säilytys- ja kuljetusasioista.

 
 
Se hetki, kun ensimmäisen kerran maistoin lusikallisen kakkua.. ja kakku suorastaan suli suuhun. Olin onnellinen, että se oli nimenomaan omien häiden kakku - niin hyvää se oli. <3 Kakkua oli myös riittävästi ja reilusti. Ei tarvinnut miettiä riittääkö ja santsata sai varmasti tarpeeksi.


Hääkakun päälle tilasimme erikseen PS Puistolta koristeen, jonka he toteuttivat puusta toiveidemme mukaan - kisuja siinäkin oli. Koriste jäi meille muistoksi.


Hääkakun kanssa tarjolla meillä oli kuppikakkuja, jotka valmistimme itse, sekä Geisha-karkkeja. Minun ja mieheni teekuppeina toimivat meidän omat Hosuli ja Sosuli muumimukit.


Kokonaisuutena hääkakusta jäi erittäin hyvät muistot. Kakku oli kaunis ja erittäin hyvän makuinen. Kakun teline oli myös kertakäyttöinen ja sisältyi hintaan eli mitään telineiden palautusoperaatiota meidän ei tarvinnut myöskään juhlien jälkeen suorittaa. Kokonaisuutena kakkuasiat sujuivat vaivattomasti ja helposti. Tällä hetkellä ongelmana lähinnä on, että haluaisin kovin lisää Purppurahelmen kakkua ja mietin mihin juhliin voisin niitä taas tilailla. ;) Purppurahelmen löytää kotisivujensa lisäksi myös heidän blogistaan, jossa on runsaasti esillä mitä hienompia kakkukuvia.
 

Kuvat: Jarno Laine / Silverframe