lauantai 20. tammikuuta 2018

Meidän vihkitilaisuus

Minun mielestä häidemme tärkein ja koskettavin hetki oli avioliittoon vihkiminen, joka suoritettiin vanhassa kotikirkossani eli Tyrvään kirkossa, Sastamalassa. Vihkitilaisuus alkoi klo 14, joka tuntui meistä alusta asti hyvältä ja oikealta ajalta - sen jälkeen jäi sopivasti aikaa hääjuhlalle. 

Ennen kirkko-osuutta oli takana pitkä taival askarteluja ja järjestelyjä. Viimeisien viikkojen kiire ja jännitys oli jo melkoisissa mittasuhteissa. Hääpäivää edeltävän yön olimme majoittuneet tulevan mieheni kanssa eri osoitteissa: hän bestmanien kanssa, minä kaasojen kanssa. Edellisenä iltana pitkän järjestelypäivän jälkeen kaasot lakkasivat omat ja minun kynnet. Hääpäiväaamuna aloitin aamun yhdeksältä kampaajalla, jonne kaasot minut toimitti. Hääkampauksen jälkeen haimme morsiuskimppuni ja toimitimme heittokimpun juhlapaikalle. Viimeiset valmistelut hoidin mökillä, jossa meikkasin itseni ja kaasot auttoivat minua pukeutumaan. Veljeni kuskasi minut juhlapaikalle ja muistan miten jännittynyt olin!


Isäni saattoi minut pitkin pitkää kirkkokäytävää ja luovutti miehelleni. En ollenkaan laita pahakseni vanhaa tapaa. Takanani tuli kolme morsiusneitoa, jotka kantoivat huntua. Ennalta hieman pelkäsin miten isoon itkuun purskahdan, kun uruissa soi Prinsessa Ruusunen ja kaikki katsovat, kun kävelen sisään kirkkoon. Onneksi minua ei juurikaan itkettänyt sillä hetkellä. Jossain vaiheessa vihkitilaisuutta itketti, niitä onnen ja ilon kyyneliä. Tilaisuus oli koskettava ja kaunis. Keskityin niin täysin etten nähnyt edes meidän kuvaajaa missään, vaikka kuvista päätellen hän on pyörinyt ympäri kirkkoa.


Meidän vihkikaava

Erkki Melartin juhlamarssi Prinsessa Ruususesta
Alkusiunaus
Johdantosanat
Rukous
Evankeliumi
Puhe
Kysymykset
Sormusrukous
Avioliiton vahvistaminen ja aviopuolisoiden siunaaminen
Laulu vihkiparille
Yhteinen esirukous
Isä meidän
Virsi 471
Siunaus
J.S. Bachin Prelude in C Major, bwv 553


Vihkipappina meillä toimi vanha tuttu rippipappini. Mieheni kummitäti lauloi kanttorin säestämänä laulun vihkiparille, joka oli Rakkaus on lahja Jumalan. Yhdessä lauloimme virren 471 "Hyvä Jumala, kiitän kodista..", joka sopi mielestämme hyvin sanoitukseltaan meille ja vieraille, kun läsnä oli kuitenkin meidän suvut. Virren sanat olimme tulostaneet kirkko-ohjelmaan, jossa oli myös vihkikaava.


Tilaisuus kokonaisuudessa taisi kestää yli puolisen tuntia. Ilmeisesti vihkikaavaan ei kuulu virallisesti suutelukohtaa tai sitten se olisi pitänyt siihen erikseen huomata lisätä. No, joka tapauksessa huomasin suutelun puuttumisen virren aikana ja siunauksen jälkeen ennen poistumista päätinpä pusuttaa ensimmäisen kerran aviomiestäni, joka sai siis yllätyksen. Muistan miten jännitys hieman helpotti, kun astuimme kirkkosalista ulos morsiushuoneeseen odottamaan häävieraiden kirkosta poistumista. Kirkon portaiden yläpäässä uusimme suutelukohtauksen ja kirkosta poistuimme yhdessä riisisateeseen. Hieman komiikkaa aiheutti hääautomme, isäni Hillman Minx, joka päätti ettei käynnistykään kirkon pihasta. Ensiksi miesjoukko yritti työntää meitä liikkeelle onnistumatta yrityksessään. Onneksi vanhempieni autosta löytyi hinausköysi, jonka avulla pieni nykäys sai automme liikkeelle ja meidät matkaan, ensimmäiselle yhteiselle matkalle avioparina.


Omat vanhempani vielä 40 avioliittovuoden jälkeen puhuvat omasta vihkitilaisuudestaan niin kauniisti, miten se tilaisuus oli silloin jotain niin ainutlaatuista ja erilaista. Mielestäni vihkitilaisuudet ovat lähes aina samantyylisiä.. enkä itse ole nähnyt niillä selvää eroa. Siitä huolimatta minulle taisi käydä kuin vanhemmillenikin, että oma vihkitilaisuus jäi mieleen ainutlaatuisena, kauniina, meidän juttuna. Onhan se siellä solmittu avioliitto meille ainutlaatuinen.

Kuvat: Jarno Laine / Silverframe

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Meidän häämenu ja pitopalvelu

Pitkästä aikaa kirjoitanpa häistämme, joista on pian jo 1,5 vuotta! Aika on mennyt hurjan nopeasti, vaikka kieltämättä todella paljon on tapahtunut häiden ja nykyhetken välissä.

Meidän pitopalvelun valinta ja häämenun rakentaminen ei ollut aivan yksinkertainen projekti, voisinpa sanoa, että se oli yksi häiden vaikeimmista. Perheessäni on järjestetty lukuisia juhlia, mutta yhtä vakituista pitopalvelua meille ei ollut muodostunut, tai no, jossain vaiheessa sellainen jo oli, mutta ko. pitopalvelu vaihtoi omistajaa ja lopulta lopetti toimintansa. Meillä oli perhejuhlista kokemuksia myös pitopalveluista, jotka saapuivat myöhässä kastikkeet ja kakut autoon kaatuneena.. ja se oli se kauhukuva mitä emme halunneet häihimme. Tavoitteemme oli löytää ammattitaitoa, jotta pitopalvelu ei olisi se asia, josta hääpäivänä tarvitsisi stressata. 


Eli meidän piti aloittaa pitopalvelun valinta tyhjästä ja aloitimmekin sen lähettemällä sähköpostilla tarjouskyselyjä eri firmoille 14 kk ennen hääpäivää. Vastaukset olivat hyvin erilaisia: osasta tuli heti vastaus menuehdotuksen kanssa, osasta soitettiin ja joistain jäi vastauksia tulematta. Mielenkiintoisin puhelu oli eräästä pitopalvelusta, josta todettiin, että heidän pitopöytäänsä kuuluu kaikki tarvittava, mutta sen tarkemmin he eivät osaa siitä kertoa. Ymmärrätte varmaan, etten voinut heitä valita, vaikka hinta huomattavasti edullisin olikin. Huomasin myös, että lähipiirillä oli erilaisia mielipiteitä ja ennakkoluuloja hyvinkin paljon.. Siinäpä oli työnsarkaa etsiä firmaa ja menua, joka miellyttäisi itseä, ehkä vähän muitakin ja vieläpä vakuuttuisimme oikeasti heidän ammattitaidostaan.


Lopulta me päädyimme Tamperelaiseen 4Catering (http://4catering.fi/) pitopalveluun, joka toimii yhteistyössä Ravintola 4 Vuodenajan sekä Nygrenin Kalaherkkujen kanssa. Kokemuksia meillä ei heistä aiemmin ollut. Luimme netistä monia positiivisia kommentteja heidän toiminnastaan niin pitopalvelun kuin ravintolankin osalta. Erityisesti pidin siitä, että he hyvin ammattitaitoisesti olivat alusta asti yhteydessä, ehdottelivat itse menun eri vaihtoehtoja, muokkasivat menua toiveidemme mukaan ja jaksoivat vastata moniin epäilevän morsiamen sähköposteihin. Lisäksi sovimme tapaamisen muutamaa kuukautta ennen hääpäivää ja oli hyvä juttu vielä kasvotusten käydä asiat lävitse.

Eniten lähipiiriltä sain etukäteen epäilyjä ruoan hinta-laatusuhteesta. Kohtasin myös ennakkoluuloja ruoan riittämisestä ja mahtaako Tamperelaisen pitopalvelun ruoka olla "maalaishäihin" soveltuvaa vai tuleeko sieltä nyt jotain pieniä gourmet-annoksia. Jälkeenpäin vähän jopa huvittaa se säädön määrä mikä ruoasta saatiin etukäteen aikaiseksi.


Joka tapauksessa olimme kokonaisuutena hyvin tyytyväisiä 4Cateringin toimintaan. Astiat toimitettiin toiveidemme mukaan edellisenä päivänä ja tarjoilijat ja ruoat saapuivat juhlapäivänä ajoissa paikalle. Heidän hintaansa myös kuului kokin läsnäolo ruokailun aikana ja mielestäni se teki tarjoiluhetkeen kivan lisän, kun kokki oli paikan päällä kertomassa menusta. Menu vastasi toiveitamme, sekä ruokaa oli riittävästi ja runsaasti. Ruoka oli oikein maukasta ja ruoasta saimme paljon kehuja. Heidän tarjoilijat olivat myös ammattitaitoisia, hoitivat työnsä sulavasti ja varmasti. Kaasot myös kehuivat pitopalvelua: eräs morsian, kun oli tainnut heille ennalta kertoa huolistaan pitopalvelun osalta ja kaasot olivat luvanneet pelastaa senkin tilanteen tarvittaessa. Onneksi juhlapäivänä kenenkään meistä ei tarvinnut stressata pitopalvelun toiminnasta, vaan kaikki hoitui ikäänkuin huomaamatta.


Jos jotain miinusta haluaa sanoa niin olisin tarjoiluastioissa toivonut myös jalallisia vaihtoehtoja, joka olisi mahdollistanut ruokien monipuolisemman asettelun. Kysyin näitä astioita etukäteen, mutta niitä ei ollut heidän tarjoiluihin saatavilla. Toki jos olisin oikeasti halunnut, olisin itsenäisesti voinut hommata nuo astiat. Myöskin minua (ja hyvin todennäköisesti myös lähipiiriäni) olisi rauhoittanut, jos olisi etukäteen ollut tiedossa henkilö, joka vastaa tarjoilusta ja on myös paikalla tarjoiluiden ajan. Ennen hääpäivää sain pyynnöstä henkilön numeron, joka oli vastuussa, mutta hän ei ollut paikalla meidän juhlissa. Herätti siis epävarmuutta, kun ei tiennyt etukäteen mitään tarjoilijoista ja ohjeet heille menivät välikäden kautta. Hyvin kuitenkin tarjoilijat toimivat. Huomasin tasan yhden jutun, mistä oli ennalta sovittu, mitä he eivät hoitaneet.. ja todennäköisesti vieraat eivät huomanneet edes sitä.


4Cateringin hinta oli myös kilpailukykyinen eli emme valinneet kalleinta eikä edullisinta pitopalvelua. Menulle oli hinta per vieras, lapsivieraat olivat eri hinnoiteltuja, mutta ruoka-aineallergisille sisältyi samaan hintaan tarvittavat korvaavat ruoat. Menun hintaan sisältyi kokki ruokailun ajaksi sekä tarvittava astiasto. Tarjoilijoista oli eri tuntiveloitus, joka alkoi heidän juhlapaikalle saavuttua ja päättyi auton pihasta lähdettyä (eli erillistä hintaa matka-ajasta ei ollut). Tarjoilijoita meillä oli kolme ja se riitti hyvin noin sadalle vieraallemme.


Tässä meidän häämenu:
- Marinoituja kasviksia, hunajakirsikkatomaattia ja salaattia
- Keitettyjä ja puolitettuja kananmunia (kananmunat toimitimme itse)
- Kutunjuustoa (kutunjuuston toimitimme itse)
- Graavilohta Kauppahallin tapaan ja marinoitua fenkolia
- Lämminsavulohta
- Minttu-meloni-fetasalaattia
- Naudan paahtopaistia ja piparjuurikreemiä
- Mallaslimppua, vaaleaa maalaisleipää ja voita
- Ylikypsää porsaanposkea timjamikastikkeessa
- Lihapullia
- Kasvisgratiinia
- Tilliperunoita
Ruokajuomina: vesi, maito ja kotikalja

Häämenun jälkeen myöhemmin illalla oli kahvitarjoilu, jonka myös pitopalvelu hoiti. Hääkakun olimme erikseen tilanneet Purppuranhelmen kautta (merkintä hääkakustamme löytyy täältä: https://kissojenvaltakunnassa.blogspot.fi/2017/07/meidan-kisuhaakakku.html)

Täytyy myöntää, että olin itse hääpäivänä niin perhosia masussa, etten tuntenut nälkää koko päivänä. Muistan kuitenkin, että nälättömyydestä huolimatta söin ison lautasellisen oikein hyvää ruokaa. Pitopalvelun valinta osui meillä nappiin ja voin lämpimästi suositella 4Cateringia myös muille!


Kuvat: Jarno Laine / Silverframe

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Edessämme on tunnettu tuntematon

Vuosi 2017 on ollut minulle.. miten sen nyt sanoisi: uusien isojen, odottamattomien ja vaikeiden asioiden vuosi. Jouduin kohtaamaan asioita, joita en olisi halunnut kohdata ja joiden kohtaaminen on ollut vaikea tehtävä. Olen kuitenkin selvinnyt ja haluaisin uskoa, että olen myös oppinut niistä. Minä en ole luovuttaja, eikä minusta vieläkään sellaista tullut.

Vuosi 2017 aikana matkustin Lontoossa, Saksassa ja Teneriffalla. Lisäksi kävin Ahvenanmaalla ja risteilylläkin kävin kahdesti Viking Gracella. Tulevalle vuodelle on varattuna matka Dubliniin. Lisäksi haaveissa olisi myös muita kohteita, sopivassa suhteessa seikkailu- ja rentoutumislomia. Kesällä 2017 mökkeilin viikonloppuisin enemmän mitä lähivuosina aiemmin. Mökkeily ja varsinkin mökkisaunassa saunominen on tuntunut ihanalta ja toivoisin, että myös tulevana vuotena jatkaisin mökkeilyä ahkerasti. Syksyllä 2017 aloitin uudelleen pianotunnit, mikä on ollut erilaista vaihtelua, vaikka ihan täysin en ole tavoittanut vielä sitä vanhaa soittamisen ja opettelun riemua. Olen tänä vuonna ollut myös Yogaian jäsen ja pitänyt sen tuntivalikoimaa ihan hyvänä, lähinnä olen keskittynyt venyttelyyn ja mindfullnessiin. Lisäksi on vanhaan tuttuun tapaan tullut käytyä salilla, juoksemassa ja kävelyillä.

Uusi vuosi 2018.. toivon, että se kohtelisi minua ja meitä lempeämmin. Haaveilen omakotitalon valmistumisesta tai vähintääänkin remontin edistymisestä. Haaveilen kisuperheemme kasvamisesta, kivoista matkoista ja siitä, että saisimme olla terveenä. Nykyisten harrastusten lisäksi toivoisin löytäväni myös muita mielekkäitä ja sosiaalisia harrastuksia ja lähiseuduilta uusia ystäviä, vaikka toki jatkossa haluaisin yrittää pitää enemmän yhteyttä vanhoihin kauempiin ystäviinikin. Vuoden lopussa hankin Icebug nastalenkkarit. Saapa nähdä laajeneeko niiden myötä tulevana vuonna juoksuharrastus myös talviolosuhteisiin.

Toivon, että tulevana vuonna jaksaisin harjoitella enemmän pysähtymistä ja rauhoittumista ja sen kautta oppisin löytämään edes hetkittäin sisäistä rauhaa. Mitä ikinä tapahtuukaan, toivoisin osaavani tarttua hetkeen ja luottavani siihen, että asiat järjestyvät. Joskus siihen järjestymiseen menee hetki aikaa, mutta sekin päivä aina tulee, ihan varmasti. 


"Maailma hei, älä anna sun valojen sammua, 
Vaikka joskus kaiken täytyy tummua 
Niin seuraava sekuntimme on korvaamaton 
Maailma hei, täällä pitkään on kuljettu kaatuen 
Joku lentäen lähtee, joku maatuen 
Mut edessämme on tunnettu tuntematon.
Haloo Helsinki: Tuntematon 

Hyvää uutta vuotta! 


lauantai 30. joulukuuta 2017

Välähdyksiä kesältä

On jo ihan talvi, mutta löysin luonnoksista kesämerkinnän, jota en koskaan ole julkaissut. Tässä se nyt on, koska kesämuistoihin on kiva palata.

Meidän kesäkausi alkoi päivä Tukholmassa reissulla vappuviikonloppuna. Tukholmassa oli melko lämmistä ja kirsikankukat jo kukkivat. Seuraavana aamuna Suomessa maa oli valkoisena lumesta.. ja vappu oli tosiaan seuraavana päivänä.


Toukokuun lopulla vierailimme mieheni kaverin häissä pääkaupunkiseudulla. Hääkakkua korvasivat berliininmunkit. 


Kesäkuussa kävimme Maarianhaminassa. Siitä reissusta erillinen postaus löytyy täältä: https://kissojenvaltakunnassa.blogspot.fi/2017/08/kesakuinen-miniloma-maarianhaminassa.html

Kesäkuussa vietimme juhannusta mökillä perinteisesti. 


Heinäkuussa ehdimme arkilomalle Helsinkiin. Oli kiva käydä piknikillä Suomenlinnassa!


Heinäkuussa kävimme myös arki-iltaretkellä läheisellä Pirunvuorella. Miehelleni se oli ensimmäinen vierailu siellä. Minä olen käynyt siellä useasti, koska olen täältä kotoisin ja ylläri, monet lapsuuden kouluretket on suuntautunut juurikin sinne. Reissuun mukaan pakkasimme mansikkaviinerit.


Juhannuksena aloitimme tulevan kotimme remontin talon tyhjennyksellä. Tavaratyhjennystä kesti nelisen viikkoa ja viimeiset kuormat menivät lahjoituksena kirppikselle.


Heinäkuussa kävimme myös pääkaupunkiseudulla. Myyrmäen asemalla sijaitseva Mike's Diner oli maukas uusi tuttavuus. Malminkartanon jätemäelle kiipesin ensimmäisen kerran ikinä. 


Elokuun alussa juhlistimme ensimmäistä hääpäiväämme. Kotona herkuttelimme Purppuranhelmen kakulla (merkintä meidän hääkakusta löytyy täältä: https://kissojenvaltakunnassa.blogspot.fi/2017/07/meidan-kisuhaakakku.html) ja lisäksi kävimme syömässä Tampereella Masu ravintolassa.


Oikeastaan koko kesän odotimme helteitä, joita ei juuri tullut. Elokuun puolessa välissä totesimme, että nyt taitaisi olla viimeiset rantailu mahdollisuudet, joten menimme Yyteriin, kun sääennuste ennusti aurinkoa. Oli ihan melko lämmin, rentouttavaa makoilla rannalla ja kuunnella aaltoja. Uskaltauduimme myös mereen uimaan.


Porista erityissuositus Blind Burgerin hamppareille ja bataattiranskiksille.


Elokuussa saimme taloremontin purkuvaiheen polkastua kunnolla käyntiin ja vanhasta hirsiseinästä paljastui vuosiluku 1915. 


Elokuun loppupuolella vietimme mieheni kanssa yhdessä rapujuhlia. Oli ihan mukava perjantai-ilta yhdessä nauttia ravuista.


Syyskuussa rentouduimme Viking Grace risteilyllä. <3 


Syyskuussa tuli nähtyä myös Cats musikaali. Pidin siitä kovin!


Siinä muistot kesältä ja hieman myös syksyltä. Nyt ajatukset jo kohti uutta vuotta. :)

torstai 28. joulukuuta 2017

Jouluinen puolukkamoussekakku



Pohja
150 g pipareita
75 g voita
2 tl piparkakkumaustetta

Puolukka-tuorejuustotäyte
8 liivatelehteä
400 g puolukoita
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl sokeria
5 dl kermaa
3 kananmunanvalkuaista
2 rkl vettä

Koristelu
Esim. valkosuklaata

1. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi.
2. Murskaa piparit muruiksi.
3. Sulata voi ja sekoita se keksimurujen joukkoon. Mausta seos piparkakkumausteella.
4. Painele keksiseos irtopohjavuoan pohjalle ja nosta jääkaappiin jähmettymään täytteen teon ajaksi.
5. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
6. Sulata puolukat ja soseuta ne tasaiseksi soseeksi sauvasekoittimella.
7. Yhdistä puolukkasose, tuorejuusto ja sokeri.
8. Vatkaa erillisessä astiassa kananmunanvalkuaiset vaahdoksi.
9. Vatkaa toisessa erillisessä astiassa kerma vaahdoksi.
10. Kuumenna vesitilkka, purista liivatelehdet kuiviksi. Lisää liivatteet kuumaan vesitilkkaan ja anna sulaa. Älä keitä.
11. Sekoita puolukkasose, valkuaisvaahto, kermavaahto sekä liivatteet varovasti yhteen.
12. Kaada seos keksipohjan päälle ja anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia.
13. Irroita vuoan reunat ja nosta puolukkamoussekakku tarjoiluvadille. Koristele kakku haluamallasi tavalla. Itse laitoin päälle valkosuklaarouhetta.


Puolukkamoussekakkua valmistin jouluksi yllä olevalla reseptillä, jonka olen siis itse muokkaillut netistä löytämästäni reseptistä. En ole puolukan ylin ystävä, mutta tässä kakussa puolukka todellakin toimi! Kakun maku on ihanan pehmeä, moussemainen ja puolukkainen, mutta ei kuitenkaan hapan.

torstai 21. joulukuuta 2017

Joulun odotusta tonttujen kanssa

Marraskuussa kerroin Suomen kädentaidot messuista (http://kissojenvaltakunnassa.blogspot.fi/2017/11/kissojen-valtakunnassa-goes-suomen.html) ja messuhankinnoista, joista yksi oli tonttuovi.

Vihdoinkin lomatohinan jälkeen tonttuovi löysi paikoilleen. Kappas, tontutkin ovat jo ovella mukanaan olkipukit sekä cola-reki.


Tänä vuonna minua on koskettanut vanhojen joululaulujen lisäksi Haloo Helsingin: Joulun kanssain jaan -kappaleen sanat:

"Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan"


Mukavaa joulun odotusta!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Kaivattu loma Teneriffalla

Pitkä työntäyteinen syksy huipentui marraskuun viimeisellä viikolla viikon lomaan Teneriffalla. Oli tosi ihana matka! Aurinkoa, merta, uima-allasta, lämpöä, hyvää ruokaa.. ja ennen kaikkea kaivattua yhteistä rentoutumista avioimieheni kanssa. Huomasin miten alkulomasta tunsin itseni kovin väsyneeksi ja nukahtelin päivällä aurinkotuoliin. Loppulomasta ei enää väsyttänyt niin paljoa. Lepo teki tehtävänsä.

Matkakohteemme oli Costa Adeje Teneriffalla Kanariansaarilla. Kohde ja itse asiassa hotellikin oli sama kuin syksyllä 2014. Miksi vaihtaa parasta, vaikka sovimmekin ettei oteta samaa kohdetta tavaksi. Iso suositus Jardines De Nivaria hotellille ja vinkkinä kannatta tsekkailla sinne matkoja isoimman sesongin ulkopuolella - saatat onnistua löytämään hieman edullisempia yöpymisiä. Vuoden 2014 lomamerkinnän voi lukea täältä: http://kissojenvaltakunnassa.blogspot.fi/2014/10/lokakuinen-loma-teneriffalla.html

Tällä kertaa annan kuvien puhua enemmän puolestaan:


Viikko oli aurinkoinen ja lämmin. Muutamaksi päiväksi ennustettiin sadekuuroja, mutta ennusteesta huolimatta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ainoastaan kotiinpaluupäivänä lähdön hetkellä ropsautti vettä. Teneriffa oli jo marraskuussa ihan joulukoristeissa, vaikka 1. joulukuuta jouluvalot monissa paikoissa laitettiin kunnolla päälle.

Parasta lomassa oli, että sai hetken olla vapaa velvollisuuksista ja arjesta, saada etäisyyttä asioihin. Irtiotto kaikesta ja se "vain oleminen" tekivät todella hyvää. Kotiin tunsin palavani levänneenä ja rentoutuneena - valmiina valmistautumaan kohti joulua.. ja miettimään uutta lomaa, joka itse asiassa on jo varattuna heti alkuvuodelle.