sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Mosse-kisun kuulumisia

Jone-kisun syyskuisen poismenon takia kisuperheeseemme kuuluu enää vain yksi kissa. Jäljelle jäi meidän pieni Mosse, joka oli ensimmäiset viikot silminnähden myös surullinen ja apea. Jone oli pomo, Mosse oli kätyri. Pomo oli poissa, eihän sitä kätyrikään heti tiennyt miten toimia.


Mossen käytös on hieman muuttunut, kun hän on jäänyt ainoaksi kissaksi. Siinä missä aiemmin Jone oli se seurallinen ja Mosse oli hyvin arka ja vetäytyvä, on myös Mossesta tullut nyt rohkeampi. Enää ovikellon soiminen tai vieras ääni ei tarkoita automaattista pakenemista viimeiseen nurkaan, vaan Mosse saattaa oma-aloitteisesti jalkautua katsomaan kuka mahtoikaan tulla hänen reviirilleen vierailemaan.


Mossesta on myös tullut vieläkin enemmän hellyydenkipeä. Kyhnätä ja kyhnyttää voisi loputtomasti.. Samoin Mossea on alkanut uudelleen kiinnostaa vanhan lelulaatikon sisältö, johon hän ei ole koskenut sitten pentuaikojen. Olen yrittänyt leikittää Mossea enemmän, antaa seuraa ja hellyttää, vaikka siitäkin huolimatta tuntuu, että pieni kaipaa lajitoveria. Uudesta kissasta on ollut puhetta ja itse asiassa yksi villikissa on alkanut vierailla vanhempieni kodin pihapiirissä. Tätä villikissaa on yritetty ruoan avulla kesyttää, mutta toistaiseksi ei olla saatu läpimurtoa kesyyntymisessä. Katsotaan miten tilanne etenee. 

Joka tapauksessa Mosselle kuuluu ihan hyvää. Kissanpäiviä hän viettelee, kasvattelee vieläkin pidempää turkkia ja herää joka aamu iloisena ja hyväntuulisena uuteen päivään.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ruisleipäkurssi

Lapsuus- ja nuoruusiässä minun oli tapana lukea ja tutkailla joka syksy julkaistu kansalaisopiston kurssitarjontavihko kannesta kanteen. Tämä tapa koki taukoa opiskeluvuodet, kun en kokenut Helsingin ja Tampereen kansalaisopistojen kurssitarjontaa niin mielekkäänä. Paluu kotikonnuille Vammalaan, joka nykyisemmin tunnetaan nimellä Sastamala, sai minut taas löytämään uudelleen tuon pienen postin toimittaman vihkosen ja Sastamalan opiston. En tiedä onko Sastamalan opisto poikkeus, vai onko kyse vain siitä, että minulle se on se tutuin kansalaisopisto, mutta minusta joka tapauksessa tuntuu, että Sastamalan opiston kurssitarjonta on erityisen laajaa. Kursseja on paljon ja joka lähtöön. Se vihkon selaaminen on se paras osuus, kun saa miettiä mikä voisi olla kivaa, suunnitella ja miettiä.

Äitini kanssa ilmoittauduimme "Satavuotiaan Suomen kansallisruoka - Ruisleipä" -kurssille, joka oli yhden lauantaipäivän mittainen kurssi syyskuun lopulla. Äitini on ollut mukana leipomassa ruisleipää nuoruusvuosina, mutta itse en muista leiponeeni koskaan aiemmin ruisleipää. Monesti olen kuullut puhuttavan ruisleivän teosta jotenkin erityisen haastavana, kun pitää käyttää juurta.

Kurssi järjestettiin pienessä kotileipomossa. Opettaja esitteli valmistuksen ja leipoi näytteeksi leivät. Tämän jälkeen saimme valmistaa omat taikinamme ja leipoa leivät, jotka saimme lopuksi mukaan. Välissä maistelttiin valmiita ruisleipiä ja ruisleipäkannikkaista valmistettua ruispuolukkapuuroa. Saimme myös kattavan tietoiskun ruisleivän valmistuksesta. Päivä kului rattoisasti.. ja lopuksi saimme myös juuren kotiin, kuulemma olisi 300 vuotta vanhaa. Kuulemma vanhetessaan juuri vain paranee.


Vielä en ole herättänyt juurta pakkasesta.. mutta ehdottomasti aion niin vielä tehdä ja kokeilla ruisleivän leipomista myös kotona. Ei se siis vaikuttanut ollenkaan niin haastavalta, vaikka hätäsen hommaa se ei ole. Ennen leipomisen aloitusta juuri kaipaa elvytystä 1-2 vuorokautta. Taikina vaatii myös oman kohotusajan, samoin kuin leipä ennen paistamista. Kohotusta voi nopeuttaa laittamalla hieman hiivaa sekaan, jos ei ole aikaa niin pitkään odotella. Leipomisen tärkeä kohta on myös muistaa ottaa oikeassa vaiheessa taikinan juurta talteen, jotta leipomukset saavat jatkua. Leipominen on siis huomattavasti helpompaa aloittaa valmiilla juurella kuin valmistaa sekin itse, vaikka toki niinkin voi tehdä. Sanotaankin, että ruisleivän onnistumisen salaisuus on juurikin se juuri.

Kurssilla oli erityinen bonus, että käytettiin oikeaa leivinuunia leipien paistamiseen. Kotileipomon leivinuuni oli aivan valtavan kuuma ja iso. Vanhemmillani on myös leivinuuni, samoin kuin meidän tulevassa kodissa, jota tällä hetkellä remontoimme. Sähköuunissakin voi ruisleivän paistaa, mutta kuulemma siellä leivästä saattaa tulla hieman kovempikuorisempaa. Leivinuunin kanssa lämpötilasäätö ja -hallinta on hieman haastavampaa kuin sähköuunin kanssa.

Minä tykkäsin ruisleipäkurssista! Kuulemma näitä ruisleipäkursseja Maa- ja kotitalousnaiset ovat järjestäneet ja järjestävät edelleen ympäri Suomea. Opettajamme kurssilla oli siis Maa- ja kotitalousnaisten kautta ja hän myös mainosti heidän muuta toimintaa, joka sekin vaikutti mielenkiintoiselta.


Onko ruisleivän leipominen sinulle tuttu juttu? 
Entä löytyykö täältä muita kansalaisopistokurssien innokkaita selailijoita / osallistujia?

torstai 19. lokakuuta 2017

Häämuistoissa: treffipurkkimme

Olimme miettineet häihin joitain ohjelmanumeroita, jotka tapahtuivat ikäänkuin taustalla silloin kuin ihmisille itselle sopii. Yksi näistä ohjelmanumeroista oli treffipurkki. Toteutus oli hyvinkin yksinkertainen: tyhjä purkki, kyltti, kyniä ja paperia. Papereiksi olin leikellyt loput askartelukartonkien jämät varastosta - se mahdollisti värikkeet pahvilaput. Purkkina toimi kannellinen lasipurkki, jonka hommasin Ikeasta. Alunperin ajattelin, että purkki siirtyisi esim. spagettipurkiksi häiden jälkeen, mutta yllätys yllätys, en ole raaskinut tyhjentää purkkia eli se taitaa jäädä ikuisesti meidän treffipurkiksi.

Eli siis treffipurkin idea oli, että vieraat kirjoittavat lapuille treffi-ideoita ja me toteutamme niitä myöhemmin avioelämässä. 

Saimme purkkiin mielestäni ihan hyvän määrän treffi-ideoita. Tässä yli vuoden aikana olemme useamman kerran käyneet lappuja lävitse ja päivittäneet tilannetta. On niille ideoille tullut naurettuakin.. On tuntunut kivalta, että ehdotukset ovat niin erilaisia.
Tässä joitain:
"Rax"
"Sara Hildenin taidemuseo ja sen jälkeen oluselle"
"Loiste-ravintola Helsingissä"
"Pidätte ihanan eväsretken auringon laskiessa"
"Maratonjuoksu yhdessä"
"Steam-deitit"
"Illallinen ravintolassa, tilatkaa ainoastaan jälkiruokia"
"Linnanmäen heppakaruselli"
"Käykää pelaamassa Room Escape yhdessä"
"Kaunis kesäilta, lavatanssit ja mökkisauna"
"Kissakahvila"
"You know?"


On tuntunut mukavalta myös toteuttaa ideoita ja on meillä tavoita, että ehkä vielä joskus kaikki, tai ainakin lähes kaikki, on toteutettuna. Haasteita voi muutamat tuottaa esim. maratonjuoksu, pari-benjihyppy, safari Etelä-Afrikassa.. No, onneksi on koko elämä aikaa. ;)

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Henriksin lauantaibrunssi

Saimme lahjaksi lahjakortin lauantaibrunssille Henriks ravintolaan Tampereelle. Tykkämme hotelliaamupaloista, olen lukenut brunsseista ja monesti kuullut kehuja brunsseista, mutta muuta kokemusta meillä ei niistä ollut.

Wikipedia:
"Brunssi on aamupäivällä syötävä runsaan aamiaisen ja lounaan yhdistelmästä tai välimuodosta käytetty nimitys. Brunssi nautitaan myöhemmin kuin aamiainen, mutta aikaisemmin kuin lounas."

Me herätään viikonloppuisinkin melko aikaisin, joten meille brunssi oli enemmän sitä lounasta kuin aamupalaa. Aamupäivä kierreltiin Tampereella ja heti puolilta päivin meille oli varattuna pöytä Henriksistä. 


Henriks ravintola sijaitsee Satamakadulla, ihan keskustan tuntumassa. Vastaanotto ravintolassa oli oikein hyvä ja saimme toivomamme rauhallisen pöydän. Olimme ensimmäiset paikalla eli pääsimme myös ensimmäisinä korkkaamaan alkupalapöydän. Lisämaksusta olisi saanut kuohuviiniä, mutta tällä kertaa jätimme sen väliin. 


Kun alkuruokaa oli syötynä aikamoinen annos, oli edessä vielä pääruoka. Pääruoan sai valita kahdesta eri vaihtoehdosta ja pääruoka tarjoiltiin pöytään. Tarjoilija painotti jo heti ravintolaan saapuessamme, että pääruoan saamme, kun se meille sopii eli rauhassa olisi aikaa syödä alkuruokia. 


Lopuksi pöytään tarjoiltiin vielä jälkiruoka. Tällä kertaa tarjolla oli uuniomenaa vaniljajätskillä.


Me saimme mahat täyteen ja oli mukavaa maistella eri makuja ja nauttia hieman erilainen lounas. Vertailevia kokemuksia meillä ei ole brunsseista.. ja mutta jos yhden kerran perusteella voi tehdä arvion niin Henriksistä löytyy ainakin oikein hyvää ruokaa, monipuolinen ruokavalikoima, rauhallinen miljöö ja erinomainen palvelu. Pöytävarausta suositellaan, koska heidän brunssit ovat suosittuja. Onhan heidän brunssiaan arvioitu myös Tampereen parhaaksi, juttua löytyy täältä: https://emminuorgam.com/2016/10/08/tampereen-paras-brunssi/

Onko brunssit sinulle ennestään tuttuja? Olisiko sinulla suositella jotain brunssipaikkaa?

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Häämuistoissa: neljä vuodenaikaa leikkimme

En olisi ennalta uskonut, että hääohjelman muotoonsa saaminen olisi niin iso projekti, mitä se lopulta oli. Luin aikamonta hääopasta ja keskustelupalstaa läpi, kun mietin mitä ohjelma voisi olla. En halunnut nolausleikkejä, vaikka toki morsiamenryöstö piti järjestää. Yksi ohjelmanumeromme muokkautui "12 kuukautta leikistä", jossa alunperin olisi pitänyt jakaa tehtäväkortteja seuraavalle vuodelle ja kortit olisi jaettu sattumanvaraisesti vieraille toteutettaviksi. En ikinä keksinyt kahtatoista fiksua tehtävää, joten päätin supistaa kortteja ja näin syntyi "neljä vuodenaikaa" leikki. Muotoilin runot kortteihin netistä yhdistelemällä ja hieman omaa lisäämällä. Tässä meidän tekstit:

SYKSY

Kun ilmassa leijuu marraskuun sumua 
niin arkeen kaivataan juhlahumua.
Nuoripari häämatkaltaan etelästä palaillut on vasta.
Vaan työt taas kohta kutsuu, arki eteen paukkaa,
kiire, kiire, arkeen iskee, taas mennään täyttä laukkaa.
Kas joulukuussa pimeys kasvaa hiipien,
on vuoden pimein aika.

Haluamallasi tavalla hääparia muista ja heidän syksyään piristä.
Pieni puhelu, kortti vai jotain muuta.
Valinta on sinun. Hääpari kiittää kovin.


TALVI
Tammikuusta vuosi uusi, vuodenvaihteen huumaa.
Lupauksia mieli täynnä, päässä monta tuumaa.
Mitä kummaa, nuorenparin suksi ei nyt luista.
Rasvaa kaipaa suksenpohja, voiteet siis sä muista.
Jos kylmä nenää nipistää, pakkaskelin voide heille anna,
suojasäällä metkut toiset, plussakelin voide eteensä siis kanna.
Syksyisestä hääjuhlasta kulunut on kuukausia kuusi,
rakkaus se vaan roihuaa, on lempensä kuin uusi.

Haluamallasi tavalla hääparia muista ja heidän talveaan piristä.
Pieni puhelu, kortti vai jotain muuta.
Valinta on sinun. Hääpari kiittää kovin.


KEVÄT
Nyt linnut livertää ja päivä sisään paistaa,
maaliskuussa kevään merkit tarkka nenä haistaa.
Kevät keikkuen tulee, vaikkei sää ehkä siltä näytä,
jos epäily valtaa ihmismielen, kalenteriasi käytä.
Toukokuu, oi suloinen, ilmassa odotusta kesän.
Puun silmut oottaa lämpöä, peippo laittaa pesän.
Ja pesää laittamaan kai myös ihmislapsi herää,
vuodenaikain kello tikittää, voimat kasaan kerää.

Haluamallasi tavalla hääparia muista ja heidän kevättään piristä.
Pieni puhelu, kortti vai jotain muuta.
Valinta on sinun. Hääpari kiittää kovin.


KESÄ
Onkohan ilma jo lämmennyt, lentääkö päältä pois paita?
Kesän alkuun sopii ulkojuhlat, grilli lämpiämään laita.
Loppu kesästä luonto antaa meille satokauden herkut.
Maan antimista nauttii niin ystävät kuin serkut.
Elokuussa juhlitaankin jo ekaa hääpäivää.
Vuosi takana liittoa, eessä ei huolen häivää.
Rakkaus on loistavat kasvonsa heille näyttänyt
ja arkipäivät sydämen lämmöllä täyttänyt.

Haluamallasi tavalla hääparia muista ja heidän kesäänsä piristä.
Pieni puhelu, kortti vai jotain muuta.
Valinta on sinun. Hääpari kiittää kovin.



Tulostin tekstit ja liimasin ne pahviin. Arvonta me hoidettiin etukäteen eli kirjoitimme neljän vieraan paikkakorttien sisään vuodenaikojen nimet. Leikin alkaessa kaasot ja bestmanit pyysivät vieraita katsomaan paikkakortteihin ja jakoivat laput. Kortit luettiin ja nämä valikoidut saivat ne mukaansa. Jossain määrin pelkäsin toteutuksessa tuntuuko koko ohjelma jollain tasolla kerjäämiseltä, kun ei me sitä oikeasti lahjojen takia järjestetty. Ennakko-odotuksia ja toiveita meillä ei siis juurikaan ollut. Ajattelimme, että jos joku vuoden aikana ylipäätään ottaisi yhteyttä niin sekin olisi kiva yllätys.

Nyt kun häistä on jo yli vuosi, voimme todeta yllättyneemme todella paljon, kun jokainen näistä korteista on muistettu. Muistamisesta on tullut hyvä mieli. <3 Ehkä taas muistui mieleen ettei sen tarvitse olla iso juttu, jolla voi pelastaa toisen päivän. Jakaa oman onnensa tai muuten kysyä mitä toiselle kuuluu.


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Jone ♥

Kaikki alkoi alkuvuodesta, kun Jone-kisu ei pysynyt pystyssä. Kaatuileva kisu.. googletin monesti vinkkejä mikä voisi auttaa. Kävimme eläinlääkärissä, joka antoi pistoksena kortisonia ja pitkävaikutteista antibioottia. Kului kaksi viikkoa, tilanne ei parantunut. Menimme uudelleen eläinlääkäriin, joka antoi toisen pistoksen kortisonia ja tabletteina antibiootteja. Tabletteja annettiin aamuin ja illoin. Antibioottien avusta oli ristiriitainen fiilis, selvää hyötyä ei saavutettu. Kuuria jatkettiin. Tuli maaliskuun loppu, menimme jälleen eläinlääkäriin. Jonen pää kuvattiin ja verikokeita otettiin, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Antibiootit vaihdettiin kortisonitabletteihin. Kai niistä oli hieman apua, aluksi enemmän, lopulta ei juurikaan. Tuli kesä ja Jonen tilanne huononi huononemistaan. Kissa söi ja oli kovin sisukas ja sinnikäs, mikä ei varmasti ollut helppo tilanne, kun pystyssä ei meinannut pysyä. Jone kaatui aina vasemmalle eli hän oppi itse kulkemaan seinän vierustoja liikkuakseen talossa. Konsultoimme Jonea hoitaneita kolmea eri eläinlääkäriä, mutta kenelläkään ei ollut ideaa mikä voisi Jonea auttaa. Kortisonilääkitystä jatkettiin, koska ei tiedetty muutakaan apua. Saimme antibioottina korvatippoja kokeeksi, mutta niistä ei ollut apua. Tuntui raskaalta katsoa pikku hiljaa hiipuvaa pientä, joka tuntui kärsivän itsekin tilanteesta. Kukapa ei kärsisi, kun maailma pyöri koko ajan ympärillä.

Tämän kaiken keskellä mielessä oli tosiasia ettei näin voisi jatkua ikuisesti. Tilanne ei parantunut, parannuskeinot olivat vähissä. Jonen kaatuilu oireet viittasivat vestibulaarisyndroomaan, johon ei ole olemassa hoitoa. Jos se tosin olisi ollut vestibulaarisyndroomaa, oireiden olisi pitänyt lievittyä viikkojen tai vähintään muutaman kuukauden kuluessa. Eläinlääkärit epäilivät kasvainta päässä, vaikka varmuutta sille ei kuvista saatu. Jonella oli koko elämänsä aikana ollut jonkin verran outoja oireita esim. valo- ja ääniarkuutta ja tietynlaista levottomuutta. Voi olla, että nekin oireet liittyvät tähän tuntemattomaksi jääneeseen sairauteen, joka lopulta vei kissan tasapainon.

Viimeiset viikot olivat erityisen raskaat, sillä Jonen vointi alkoi olla niin huono ettei hän päässyt enää hiekkalaatikolle tarpeilleen. Ruoka maistui, mitä pidimme ainoana hyvänä merkkinä. Ruokailut olivat kuitenkin jonkin verran hankalia tilanteita, koska Jone ei pyörrytykseltään meinannut pystyä syömään, vaikka kovin olisi halunnut. Yleensä koko keittiön lattia ja kissa oli ihan ruoassa niiden ruokailuhetkien päätteeksi. Sairautensa aikana Jone ei jaksanut huolehtia turkista, joka oli aiemmin ollut hänen ylpeys. Toki harjasimme turkkia ja siitä Jone tuntui pitävän (vaikka aiemmin ei harjoista välittänytkään). Tunsimme koko perhe surua pienestä ystävästä, joka ei ollut entinen iloinen kisu.. emmekä osanneet auttaa häntä.

Viime viikonloppuna teimme raskaan päätöksen Jonen lopettamisesta ja maanantaina eläinlääkäri teki meille kotikäynnin. Jone inhosi kulkea autossa ja vielä enemmän hän inhosi mennä eläinlääkärille, joten oli iso helpotus, että eläinlääkäri suostui tulemaan käymään kotona. Mosse nukkui aamupäivän Jonen kanssa. Minä sain viettää rauhassa aikaa kummankin kissan kanssa, nuuhkia turkkia, silittää ja jutella. Jone nukkui rauhallisesti sängyllä, kun eläinlääkäri saapui. Uskon, että tilannetta helpotti ettei siihen liittynyt siirtymistä paikasta toiseen. Jone nukahti ikiuneen rauhassa ja turvassa, olin hänen vierellään viimeiseen asti. Minulla se otti aika koville ja olen itkenyt tosi tosi tosi paljon. On niin ikävä, vaikka ymmärrän, että näin oli parempi Jonelle. Jone haudattiin vanhempieni pihamaalle.


Rakas Jone, säilyt aina muistoissani. Haluan muistaa sinut ystävänä, joka opetit minulle välittämistä, rohkeutta ja periksiantamuutta. Pikku Mossesta pidit hyvää huolta ja tarjosit aina suojan turkkisi lämmöstä. Kaipaan sinun mau'untaasi, sinun intensiivistä katsettasi, sinun tapaasi läiskyttää vettä vesikupissa ennen kuin kupista pystyi juomaan. Jone, missä ikinä oletkin, toivottavasti saat olla nyt vapaa sairaudesta. Edesmenneet kisuystäväsi Nipsu ja Manu ovat toivottavasti kanssasi.

Nämä ovat raskaita päiviä.. Tuntuu niin vaikealta katsoa Mossea, joka tuntuu olevan kuin puolikas ilman rakasta kisuystäväänsä. Vanhempieni mielessä on ollut jo uusi kisu, mutta voi olla ettei ennen kevättä. En tiedä mikä olisi paras ratkaisu Mossen kannalta. Eläimen ottamiseen liittyy aina myös luopuminen. Jotenkin siihen ei vain totu, ehkä ei pidekään. Pitäisi tarttua hetkeen, elää tässä ja nyt.

Rakasta Jone-kisua kaivaten ja ikävöiden & lämmöllä ja haikeudella muistellen,

 

ps. Blogini alkuaikoina kirjoitin Jonesta esittelyn, joka löytyy täältä: 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Taloyhtiösotkujen jälkeen..

Ehkä juuri nyt olen valmis hieman raottamaan sotkua, joka on kuluneen vuoden ajan rasittanut ja stressannut minua hyvin paljon. Sotkun nimi on kerrostalon taloyhtiö, johon muutimme aikalailla tasan vuosi sitten. Yhtäkkiä olimme osana kuviossa, jossa "aina asiat on hoidettu näin", mutta kuitenkaan niitä ei ollut hoidettu. Meihin nämä ongelmat iskivät koviten mm. erinäisten taloyhtiön koneiden kautta, jotka rymisivät suoraan lattiamme alla yökaudet.. ja meille seliteltiin korjauksen sijasta miten se on ollut taloyhtiön tapa nyt ja aina. Muistan miten ensimmäisessä taloyhtiön kokouksessa varovasti ehdotin, että voisiko asialle tehdä jotain. Vastaukseksi sain silloiselta puheenjohtajalta äreän käskyn häipyä koko taloyhtiöstä, meitä ei kuulemma siellä kaivata. Tämä tuntui hyvin epäoikeudenmukaiselta, sillä he, jotka näin sanoivat ja vähättelivät meidän ongelmia, eivät edes asuneet koko kiinteistössä. Pääsin mukaan taloyhtiön hallitukseen, joka ei myöskään ollut oikotie onneen. Esitinpä ja sanoinpa mitä tahansa, kokouksissa lähinnä käännyttiin haukkumaan minua ja meitä, enkä muista koska olisin aiemmin saanut osakseni sellaista henkistä lyttäämistä. Yritin olla välittämättä, mutta se tuntui todella vaikealta, kun vastapuoli meni niin henkilökohtaisuuksiin ja olihan kyseessä myös kotimme. Sain tietää, että en ollut näiden ihmisten ensimmäinen haukkumisen kohde. Muut olivat lähteneet, ilmeisesti minunkin odotettiin lähtevän. Myönnän, monesti niiden ikävien kokousten jälkeen luovuttaminen ja lähteminen koko taloyhtiöstä oli mielessäni.

Asumme edelleen samassa taloyhtiössä ja kuluneella viikolla meillä vaihtui hallitus. Enemmän vastuuta sysättiin minulle ja perheelleni, mutta onneksemme myös ovi kävi toiseen suuntaan ja nämä haukkujat lähtivät. Olen todella helpottunut, vaikka työsarkaa vanhassa talossa varmasti riittää. Joka tapauksessa uskon tämän olevan uuden alku.

Vuoden aikana olen paljon miettinyt, että miten asuntoa etsiessä olisin voinut haistaa ja havainnoida etukäteen nämä ongelmat. Uskon edelleen, että se olisi ollut mahdollista vain etukäteen asunnossa yöpymisen ja taloyhtiön kokoukseen osallistumisen kautta (ja nämä taitavat olla usein aika mahdottomuuksia toteuttaa asuntoa etsiessä). Tämän vuoden aikana kypsyi meille myös päätös, että paikkamme on omakotitalossa ja tällä hetkellä sitä taloa itselle remontoimmekin.

Jaoin tämän kertomuksen teille, koska haluaisin jakaa sen ilon ja onnen tunteen, että jaksoin sen kivisen taipaleen halki, vaikka aina ei tuntunut, että valoa ja toivoa paremmasta on missään näköpiireissä. Isoimpana apuna näiden kuukausien aikana olen kokenut läheisteni tuen ja liikunnan. Joitain voimabiisejä minulla on myös ollut mm. Irinan Pokka. Näiden sotkujen keskellä myös huomasin osaavani perustelun taidon, joka taisi minulla vahvistua opintojeni kautta.

Mitä suunnitelmia minulla on taloyhtiön varalle? Ensinnäkin aiomme tarttua toimeen ja lopettaa selittelyt vanhoista tavoista. Aloitamme säästökuurin pienistä puroista, jotka toivottavasti laajenevat isoksi virraksi. En pelkää isoja remontteja ja olen valmis aloittaan pitkällä aikavälillä myös niiden suunnittelun, joskin ensin pitää haalia kassaan lisää rahaa juurikin säästöjen kautta. Sen sijaan toisin kuin taloyhtiössä on aiemmin ollut tapana, en aio tuhlata energiaani negatiivisuuksiin ja ihmisten haukkumiseen. Mielestäni sellaiseen ei pitäisi kenenkään alentua.


Toiveikasta syksyä juuri sinulle

T: rouva taloyhtiön puheenjohtaja,