Kissa ulkoilua!

Aikaisemmat meillä olleet kissat ovat saanee ulkoilla vapaasti - asummehan maaseudulla. Rakkaan Nipsu kissan jäätyä auton alle, en kuitenkaan halunnut päästää Jonea ulkoilemaan vapaasti. Jone oli sitä paitsi pentuna aikamoinen hulivili! Jo pentuna Jone oppi juoksemaan rallia sisätiloissa ja tekemään ulkoreissuja sylissä. Jonella on tapana tarrautua aina käteen kiinni jos menemme sylireissulle - "ethän vain tiputa minua yksin pelottavaan maahan". Valjaissa ulkoilua kokeiltiin, mutta se vasta pelottavaa olikin.. niin pelottavaa, että Jone alkoi kokea uhkaksi jopa ulkoiluttamassa olleen ihmisen.

Muutama vuosi sitten Jonelle kuitenkin riitti sisällä oleminen ja hän alkoi hypellä kahvoihin ja maukua ovella. Vanhempani saivat siitä tarpeekseen ja laittoivat Jonen vanhaan suureen kaninhäkkiin. Siitäpä tuli oiva ulkoilu paikka! Pusikossa on lintuja joita kytätä ja kuitenkin verkko on turvana jotta uskalsi häkissä istuskella. Häkissä on myös koppi jonne pääsee sateelta suojaan. Sielläpä Jone sitten ulkoili: kesällä, talvella, helteellä, räntäsateella, paukkupakkasella..

Vanha häkki

Talviulkoilua. On niin kylmä, että Jone pitää vuorotellen etutassuja ilmassa.

Pikkuinen Mosse on seurannut Jonen tassunjälkiä ja jättänyt ulkoilun kokonaan. Mosselle on riittänyt sisäreviiri, mitä sinne ulos edes haluamaan. Valjaita en ole Mosselle edes kokeillut, koska pieni vaikuttaa niin luikeromaiselta, että epäilen valjaiden pysymistä.

Vanhempani kuitenkin päättivät rakentaa kissoille uuden ulkohäkin - ison ulkotarhan! Jotta pikku-Mossekin uskaltaisi sinne piti kulku järjestää apukeittiön ikkunan kautta. Tämäpä onkin oiva paikka: saa itse päättää omat ulkoiluajat kunhan ikkuna vain on raollaan.

Uusi häkki

Pikku-Mosse uudessa häkissä. Jos katsoo oikein tarkkaan voi nähdä Jonen kaukana häkin toisella laidalla.

 Ulkoilu on tärkeä osa kissan elämää. Minun kehräävät ystävät ainakin nauttivat!