Elokuvainnostus

Tämä vuosi on ollut minulle erityinen elokuvissa käymisen suhteen. Olen nuorempana pitänyt elokuvista, mutta välissä kadottanut kokonaan innostuksen muutamiksi vuosiksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen taas löytämässä sen. Uskomatonta mutta totta, olen käynyt tänä vuonna elokuvissa 11 kertaa! Määrä tuntuu todella uskomattomalta viime vuosien enintään  yhden - kahden - kolmen -leffa kerran rinnalla. Parasta on myös, että olen saanut takaisin sen elokuviin menemisen riemun. Enää se ei tunnu pakkopullalta tai selviytymisreissulta.. vaan menen sinne hyvin mielelläni ja usein jo odotan koska voisin mennä elokuviin.

Mitä elokuvia olen sitten tänä vuonna käynyt teatterissa katsomassa? 

Vuosaari

Vuosaari on elokuva suomalaisesta rakkaudesta vuonna 2011. Se on tarina ihmisistä, jotka etsivät rakkautta ja hyväksyntää hinnalla millä hyvänsä. Yhden talvisen viikon aikana elokuvan kaikki henkilöt kohtaavat jotain peruuttamatonta.

Ihmisläheinen leffa, joka ainakin minua kosketti. Voisin verrata leffaa novellikokoelmaan jossa luetaan montaa novellia samaan aikaan.

Härmä
Pohjanmaan lakeuksilla eletään puukkovallan aikaa. Välitalon tilalla on kaksi poikaa, nuorempi veli Matti sekä Esko. Suoraselkäinen Matti on salakihloissa naapuritilan Ainon kanssa. Esko vieroksuu työtä ja viihtyy häjyjoukossaan – hänen kerrotaan tappaneen puukolla useita miehiä. Veljesten isä tekee vaikean valinnan ja testamenttaa tilansa vahvojen perinteiden vastaisesti nuoremmalle pojalleen Matille, ohi esikoisen. Alkaa epätasainen taistelu talosta, kunniasta ja lopulta myös Ainosta. Matilla on kaksi mahdollisuutta: paeta tai puolustaa isänsä viimeistä tahtoa. Pohjalaiselle miehelle pako ei ole vaihtoehto.

Erityisesti elokuvan näyttelijäsuoritukset ja kuvauspaikat olivat hyvät. Kohtaukset olivat välillä melko raakoja, mutta juonessa riitti myös mielenkiintoa. Tykkäsin!

Pappi lukkari talonpoika vakooja
Pappi lukkari talonpoika vakooja perustuu John le Carréen samannimiseen klassikkoromaaniin. Elokuva sijoittuu vuoteen 1973 ja kylmän sodan jakomieliseen maailmaan. Britannian MI6:n entinen agentti George Smiley saa tehtäväkseen selvittää kuka salaisen palvelun sisällä on neuvostovakooja. Avukseen hän saa nuoren agentin Peter Guillamin. Pappi, lukkari, talonpoika... kuka heistä on vakooja? Epäillyt joutuvat osaksi tappavaa kansainvälistä peliä, jossa vasta viimeinen siirto paljastaa hätkähdyttävän totuuden.

Leffan juoni tuntui minusta hieman hankalalta ja välillä oli vaikeaa pysyä mukana juonessa. Jännitystä riitti kuitenkin loppuun saakka.


The Artist
The Artist on mustavalkoinen romanttinen mykkäkomedia. Elokuvan tarina sijoittuu Hallowoodiin vuosien 1927–1932 väliseen ajanjaksoon. George Valentinia ura uhkaa tyssätä äänielokuvan nousuun. Samaan aikaan näyttelijä Peppy Miller on nousemassa suureen suosioon. Valentinin ja Millerin tarinat kietoutuvat yhteen elokuva-alan myllerryksessä. Elokuva on saanut lukuisia palkintoja mm. viisi Oscaria.

The Artistista tykkäsin tosi paljon! Aina ei tarvita puhetta. Musiikit olivat erityisen hyviä, samoin kuin näyttelijät. Myös juoni oli sopivan yllätyksellinen ja vauhdikas. Leffa ei ole turhaan runsaasti kehuttu ja palkittu.


Sydämen kuiskaus
Sydämen kuiskaus on Studio Ghiblin vuonna 1995 valmistunut romanttinen anime-elokuva, joka perustuu Aoi Hiiragin luomaan mangaan. Shizuku on lukuintoinen nuori tyttö, joka haaveilee tulla kirjailijaksi. Kesälomalla ennen viimeistä kouluvuotta hän huomaa yhden nimen, Seiji Amasawa, toistuvan kaikkien lainaamiensa kirjastokirjojen takakannessa. Shizukun ja Seijin tiet löytävät yhteen ja sydämen kuiskaus on heidän rakkaustarinansa. Rakkauden, joka voittaa kaikki esteet.

Tämän elokuvan kävin katsomassa Kansallisen audiovisuaalisen arkiston teatteri Orionissa ja tykästyin Sydämen kuiskaukseen niin paljon, että ostin sen myöhemmin itselleni dvd:llä. Ulkomuodoltaan Sydämen kuiskaus on tuttua ja turvallista Ghibli-laatua väreineen, musiikkeineen ja hahmosuunnitteluineen.

Miss Farkku-Suomi
Miss Farkku-Suomi on Kauko Röyhkän omaelämänkerrallinen ja humoristinen kuvaus nuoren miehen kasvusta, musiikista ja suuresta rakkaudesta. Elokuva sijoittuu 70-luvun Ouluun. Välde, 17, haluaa päästä bändiin ja tulla kuuluisaksi, juoda ensikännin ja rakastaa Pikeä, luokan kauneinta tyttöä. Välde löytää hengenheimolaisen Sasusta ja he perustava yhdessä bändin, Tortun. Sitten Pike voittaa Suosikin kauneuskilpailun, ja hänestä tulee Miss Farkku-Suomi. Kaikki ei menekään niin kuin Välde haluaisi... 

Pidin siitä miten elokuva avasi ikkunan 70-luvun Suomeen, aikaan jolloin en ole itse elänyt.


Kukkulan tyttö, sataman poika
Vuoden 1963 Yokohama herää eloon Studio Ghiblin haikeansuloisessa tarinassa Umi-tytöstä, joka merelle kadonnutta isäänsä kaivaten nostaa joka päivä merkkiliput salkoon: varoittamaan vaarasta, toivottamaan turvallista kotimatkaa. Yokohaman eteläsataman hinaajasta vastaa omilla merkkilipuillaan saman koulun poika, Shun, joka ihailee tyttöä etäältä. Umin ja Shun välille kehittyy ystävyys, joka pian muuttuu ääneen lausumattomaksi rakkaudeksi. Tähän tarinalinjaan liittyy varsin yllättävä juonenkäänne.

Hurmaavan ihana leffa! Juoni on hyvä ja lempeästi kerrotu. Kaunis animaatio vastaa tarinan ilmapiiriä ja tarinassa on hieman samankaltaisuutta kuin Sydämen kuiskauksessa. Studio Ghiblin elokuvat jaksavat aina tykästyttää.

Tie pohjoiseen
Timo Porala on arvostettu konserttipianisti, jonka yksityiselämä on karilla. Eräänä päivänä Timo löytää kotioveltaan elämää nähneen vanhemman miehen, Leon, joka paljastuu hänen isäkseen. Leo on jättänyt poikansa tämän ollessa 3-vuotias ja lähtenyt maailmalle – eikä ole antanut kuulua itsestään 35 vuoteen. Leo on positiivisen elämänasenteen omaava ikuinen veijari, joka joutui aikoinaan karistamaan kotimaan pölyt jaloistaan erinäisten sotkujen takia. Leo on päättänyt antaa pojalleen hieman salamyhkäisen perinnön ja vastaukset menneisyyden kysymyksiin. Mutta niitä varten on lähettävä yhteiselle matkalle, tielle pohjoiseen.

Mielestäni Samuli Edelmann sopi hyvin näyttelemään konserttipianistia. Tykkäsin myös siitä miten elokuva sijoittui tuttuihin Suomimaisemiin.

007 - Skyfall
Oscar-voittaja Sam Mendesin ohjaamassa uudessa James Bond-elokuvassa 007 Skyfall Daniel Craig palaa 007:n rooliin ja Judi Dench nähdään jälleen M:nä. Elokuvassa 007 Skyfall James Bondin lojaalisuus joutuu koetukselle, kun M:n menneisyys palaa vainoamaan tätä. Koko MI6:n jouduttua hyökkäyksen kohteeksi, täytyy 007:n jäljittää ja tuhota uhka, vaikka se vaatisi miten suuria henkilökohtaisia uhrauksia.

Jamea Bond on aina suosikkini! Upeita maisemia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Elokuvassa oli nostettu esille Bond leffojen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vanhoja tuttuja yksityiskohtia.



 
Nightmare - painajainen merellä
Nightmare - Painajainen merellä on MTV3:n suosikkisarjaan Salatut elämät pohjaava nuorisotrilleri, jonka tarina tapahtuu risteilyaluksella kahden kesäpäivän ja yhden kesäyön aikana. Peppi lähtee kauan odottamalleen risteilylle ystäviensä kanssa. Hilpeissä tunnelmissa alkavalla laivamatkalla Peppi tapaa vanhoja tuttuja, jotka nostavat myös ikäviä menneisyyden asioita mieleen. Sitten laivalla alkaa tapahtua kummia. Kehen voi luottaa, kun ei voi luottaa kehenkään?

Salattuja elämiä seuranneena en voinut jättää tätä katsomatta. Leffa oli Salkkareiden tasoa.. jännittävyydessä olisi voinut mennä vielä pidemmälle. Ennalta pelkäsin etten tämän leffan näkemisen jälkeen voisi mennä enää laivalle, mutta pelko oli turha.

Koskemattomat
Tositapahtumiin perustuva Koskemattomat on hersyvän lämmin draamakomedia ystävyksistä, joiden ei luulisi edes tuntevan toisiaan. Philippe on pyörätuoliin sidottu neliraajahalvaantunut miljonääri, kun taas Driss, piittaamaton pikkukonna, mieluummin lorvii ja pössyttelee, kuin kantaa vastuuta. Silti Driss hurmaa tarkoittamattaan Philippen, kun tämä etsii itselleen uutta hoitajaa auttamaan päivittäisessä arjessa. Kaikesta huolimatta Phillippe ja Driss ystävystyvät.

Epätavallinen aihe ja oli hyvä, että siitä kerrottiin komedian kautta. Tykkäsin näyttelijäsuorituksista ja siitä aidon tuntuisesta ystävyydestä ja hauskuudesta mikä elokuvasta huokui. 



Lisäksi olen vuodena aikana katsellut leffoja dvd:iltä ja telkkarista. Joululahjaksi ostin itselleni Finnkinon joululahjaliput.. enkä malta odottaa, että pääsisin niitä jo käyttämään. Leffaseura on aina tervetullutta!

Toivottavasti en enää koskaan kadottaisi elokuvainnostustani.