"Minä kuljen kanssas samaa puolta, lupaan sulle sen"

Olen viime aikoina yrittänyt kirjoitella urakalla Route 66 -merkintöjä. Haluaisin saada ne mahdollisimman pian hoidettua ennen kuin unohdan kaiken. Nyt välillä kuitenkin muuta.

Nimittäin tasan vuosi sitten minua kosittiin ja kihlauduimme. <3 Muistelen edelleen sitä päivää niin onnentäyteisenä.. ja ihan kuin siitä olisi alkanut uusi aika. Olen pitänyt saamaani sydänriipusta kaulassani lähes päivittäin. Minulla on monia kivoja koruja, mutta saamani kultainen sydän on minulle niin tärkeä, etten ole voinut muita edes harkita. Toki sormus on sormessa myös ja se sai helmikuussa kaiverruksen.

Tämä meidän ensimmäinen vuosi kihloissa on pitänyt sisällään kaikenlaisia juttuja. On ollut ihania matkoja, kotiaikaa ja perusarkea, mutta on myös ollut surua ja raskaita hetkiä, jotka ovat meistä riippumattomista syistä tapahtuneet. En tiedä, olisinko selvinnyt tästä kaikesta ilman poikaystävääni, vaikka tiedän, että tämä on ollut raskasta hänellekin. Yhteiset haaveet vievät meitä eteenpäin, vaikka hetkestä ja arjesta nauttiminenkin on tärkeää. Iloissa ja suruissa kuljemme samaa puolta. Niin minä lupaan.

Ensi vuonna meillä on edessä häät. Se on kivaa odotusta. <3 Hääjutuista sen verran, että tällä viikolla (vihdoinkin) saimme varattua hääbändin. Olen myös jo jonkin verran ideoinut askartelua ja hankkinut kaikenlaista pientä siihen liittyen. Mekkokaupoille en ole vielä ehtinyt.

Olimme nyt, viime vuotta muistellen, myös yön hotelli Ilveksessä (viime vuoden merkintä: Pikkuloma Ilveksessä). Illalla kävimme syömässä Stefan's Steakhousessa maukkaat pihvit. Jälkiruoaksi nautimme sydändonitsit ja kuohuviinin huoneessamme. Testasimme toki myös Ilveksen allas- ja saunaosaston ja aamulla nautimme hyvän aamupalan. Tänään kiertelimme yhdessä kaupungilla ja se tuntui mukavalta, kiireettömältä ja stressittömältä ajalta. Meidän marraskuumme kaipasi juuri tällaista irtiottoa arjesta. Suosittelen kovin hyödyntämään myös lähihotelleja. Niihin matkustamiseen ei kulu turhaa energiaa, eli rentoutuminen pääsee alkamaan nopeammin.

Tänä syksynä minuun on erityisen paljon koskettanut Suvi Teräsniskan Uusi aamun koi -kappale:

"Voittaa painostava helle,

voittaa sysimusta yö

Siinä annettu on jokaiselle

oikeus ja työ

Minä en sun osaasi voi kantaa,

en puolestasi henkäystäkään

Mut apu jonka voin sen tahdon antaa

Luoksesi mä jään:

En oo sen voimakkaampi kuin oot sinäkään 

Tiedä en minäkään, 

kuinka täältä eteenpäin me selvitään 

Mutta tiedän sen, kun heräät aamuun uuteen, 

huomaat viereltäs en mennyt mihinkään 

Ja se uusi aamunkoi 

vielä kerran toivon meille tuoda voi 

Tulkoon rikkautta, huolta, 

tulkoon täysi huominen 

Minä kuljen kanssas samaa puolta, 

lupaan sulle sen

En oo sen voimakkaampi kuin oot sinäkään 

Tiedä en minäkään, 

kuinka täältä eteenpäin me selvitään 

Mutta tiedän sen, kun heräät aamuun uuteen 

huomaat viereltäs en mennyt mihinkään 

Ja se uusi aamunkoi 

vielä kerran toivon meille tuoda voi"

Route 66: Devil's Rope Museum, matkamme omalaatuisin museo

Pysähtelimme päivittäin useamman kerran eri nähtävyyksissä ja paikoissa, vähintäänkin syömään ja katsomaan maisemia. Route 66 museoita näimme useampia, muitakin museoita vaihtelevasti. Välillä nähtävyydet olivat luokkaa "maailman isoin keinutuoli", joka jaksoi naurattaa vielä pitkän aikaa. Olen yrittänyt poimia tänne blogiin niitä mieleenpainuneimpia nähtävyyksiä. Vähän harmittaa, että olen joutunut jonkin verran seulomaan aiheita, sillä aika ei riitä kaikkeen tai muuten kirjoittaisin näitä merkintöjä vielä vuodenkin kuluttua (ehkäpä jotain vielä kirjoitankin).

Yksi omalaatuisimmista museoista johon poikkesimme, oli Devil's Rope Museum eli piikkilankamuseo. En uskonut ennen kuin näin, että kyseessä ihan ihka oikeasti oli kokonainen museo piikkilangoista. En myöskään ennalta uskonut, että aihe voisi olla niin monipuolinen.

Piikkilangan on kehittänyt Joseph Glidden vuonna 1874. Piikkilangan kehittäminen oli Gliddenille todellinen miljoonan dollarin idea ja sitä mainostettiin mainoslauseella "Cheaper than dirt and stronger than steel". Piikkilangan myötä karjat ja biisonit eivät enää voineet liikkua vapaasti yli tasankojen, uusi elämäntapa oli syntynyt ja villi-länsi oli kesytetty. Uusi keksintö sai kuitenkin vastarintaa ja vuosien saatossa se on kohdannut lukuisia taisteluita.

Ymmärtääkseni piikkilankojen kerääminen on ollut jenkeissä jonkinlainen harrastus ja sen tiimoilta museo on perustettu. Edelleenkin harrastajat järjestävät huutokauppoja, jotka ovat suosittuja ja ilmeisesti ulkomailta saakka sinne saapuu osallistujia. Sanotaankin, että piikkilanka, joka ennen erotti kansaa, saattaa nykyään kansaa yhteen. 

Museossa on lukuisia piikkilankalajiketta, kukin ainutlaatuisia. Se paikka kyllä veti hiljaiseksi. Kaikesta sitä onkin museo laitettu pystyyn.   

Museoon on ilmainen sisäänpääsy.

Osoite:
Devil's Rope Museum in McLean
100 Kingsley Street
Mclean, Texas
Aukioloajat: www.barbwiremuseum.com/ 

Route 66: Sandhills Curiosity Shop in Erick

Poikaystäväni oli bongannut netistä Sandhills Curiosity Shop in Erick nimisen nähtävyyden, josta minä en tiennyt mitään.. eikä poikaystävänikään tainnut tietää juuri sen enempää kuin, että kyseessä oli arvostettu nähtävyys. Ajelimme kohteeseen, olihan se matkan varrella Oklahoman osavaltiossa Erickin kylässä aivan Texasin osavaltion rajan lähellä.

Paikka on Harleyn, oikean punaniskan, valtakunta. Siellä hän soitteli kitaraa ja odotteli turisteja. Kaikkea sai kuulemma kuvata, mutta en tainnut muistaa.. sillä nähtävää oli niin mahdottoman paljon. Harley kyseli elämästämme ja matkastamme. Hän esitteli kylttejään, joista vanhin, hänen lempparinsa, oli 1920-luvulta. Paikka oli aivan täynnä kaikenlaista Route 66 tavaraa ja muuta tavaraa menneiltä vuosikymmeniltä. Hieman pisti silmään, että tavaroiden väleissä oli puoliksi juotuja viinapulloja.

Itse talon isäntä, Harley

Otimme yhteiskuvia ja lopuksi hän kertoi, että lähellä on hänen kotinsa ja voisimme vielä poiketa siellä. Kävimme pihassa ottamassa kuvia.. ja mietimme, että mihin ihmeeseen olimme tulleet. Paikka oli ehdottomasti yksi matkamme persoonallisimmista.

Minulle tuli paikasta fiilis, että Harley taisi olla hieman yksinäinen. Hänen vaimonsa Annabella oli kuollut edellisenä vuonna. He yhdessä järjestivät meneviä tanssiesityksiä matkailijoiden iloksi. Me taisimme hieman yllättyä jo siitä Harleyn "hillitymmästä" menosta ja myöhemmin ajateltuna sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa vaihtamaan kuulumisia ja hämmästelemään sitä erilaisuutta.

Erickin kylä on muuten lähes autioitunut, Sandhills Curiosity Shopin toisella puolella oli pieni myymälä. Itse asiassa juuri sen myymälän tytöltä kävimme kysymässä, mitä hän tiesi Harleysista ja hän mainitsi varovaisesti, että mies on kylähullu ja hieman omalaatuinen. Kuulemma monet motoristit poikkeavat hänen luokseen. Sandhills Curiosity Shop on todella autenttinen ja näkemisen arvoinen. Toivoisin, että jokainen route 66 matkaaja pysähtyisi Harleyn maailmaan.

Osoite:
Sandhills Curiosity Shop in Erick
201 S. Sheb Wooley Ave
Erick, Oklahoma 73645 USA

Route 66: Oklahoman eläintarha

Yleensä tykkään käydä matkoilla eläintarhassa tai muuten nähdä paikallisia eläimiä. Mietimme pitkään, mihin eläintarhaan menisimme. Jenkeissa on "drive-in" tarhoja, joihin todellakin saa ajaa omalla autolla villieläinten keskelle. Olimme lukeneet niistä kauhukertomuksia miten "hieman" kesyyntyneet eläimet hyppäävät tyyliin ikkunasta sisälle herkkujen toivossa.. joten päätimme, että autoeläintarhat jäävät meidän osaltamme väliin. Olisihan sekin ollut hieno kokemus, vaikka varmasti meidän tuurillamme olisimme hetken kuluttua kuitenkin olleet soittamassa (..taas..) Hertzin "emergency roadside assistance" numeroon miten seepra söi auton peilin. Joo, ei kiitos.

Eläintarhaksemme valikoitui Oklahoma Cityn eläintarha. Yövyimme Oklahomassa, joten suuntasimme eläintarhaan heti arkiaamuna. Melko nopeasti niissä helteissä oppi, miten kannattaa lähteä ulkokohteisiin mielellään aamulla, jotta yhtään jaksaa liikkua ennen kuin pahin helle iskee päälle. Eläintarhan suuntaan kääntyi aika monta muutakin autoa ja ovella näimme todella pitkän jonon. Jono (meidän onneksemme) ei kuitenkaan ollut lippuluukulle, vaan jonnekin vip-tiskille. Ilmeisesti samana päivänä oli ilmainen sisäänpääsy jollain kortilla tai muuten, jos oli lapsia mukana (näin päättelimme, sillä todella monella oli vaunut ja useampi lapsi mukana). Me maksavina asiakkaina pääsimme suoraan sisälle ilman sen kummempia jonottamatta.

Aikaa eläintarhan kiertämiseen meillä meni useampi tunti. Alue on siis todella laaja. Oli kuitenkin kiva käydä paikallisessa eläintarhassa. Oma lempparini taisi olla muurahaiskarhu, jota en ollut aikaisemmin nähnyt livenä. Eläimiä oli hyvin laajalti.. Yllä olevissa kuvissa on vain pintaraapaisu.

Vielä loppuun vinkki ruokapaikasta. Oklahoma Cityn keskustassa (lyhyen automatkan päässä eläintarhasta) on tosi hyvä diner nimeltään Tucker's onion burgers. Tämän ruokapaikan bongasimme Lonely Planetin Route 66 Road Trips -kirjasta.

Hamppari oli tosi maukas (paremman makuinen kuin näköinen), ehkä yksi matkamme kärkipäästä. Hieman harmitti, etten huomannut sanoa ei jalopenoille.. ja ne jalopenot olivatkin sitten tulisimmat mitä olin ennen syönyt (vaikka purasin vain hiukan yhtä pientä palasta). Kannatti kuitenkin poiketa ja voisin suositella sitä Oklahoma Cityn ruokapaikkana.

Oklahoma Zoo -osoite:
2000 Remington Place
Oklahoma City, OK 73111
www.okczoo.com/

Tucker's Onion Burgers: www.tuckersonionburgers.com/

Route 66: Cars on the Route - Autot-elokuvan jäljillä

Minulle Route 66 oli tuttu erityisesti Disneyn Autot-elokuvasta. Ehdoton pysähtymispaikka siis oli Galenan kylä Kansasin osavaltiossa. Route 66 kulkee kylän läpi.. ja kylä on kuin ilmetty Syyläri City!

Saavuimme kylään Route 66 reittiä Missourin osavaltion suunnalta. Heti ensimmäiseksi sen enempää kylän läpi ajamatta löysimme kohteemme eli Cars on the Route vanhan bensa-aseman.

 

Rakennus on vanha KanOtexin bensa-asema, johon on rakennettu Autojen innoittamana pieni myymälä ja diner-henkinen ravintola. Kaupan päälle paikassa sai melkoisen tietoiskun Autot-elokuvasta ystävällisen naisen toimesta tiskin takaa. Kuulemma heidän kylänsä ja autot pihassa olivat ensin ja sitten tuli Autot-elokuva. Eli Disney Pixar on inspiroitunut heidän autoistaan. Hän kertoi myös kylän ihmisistä, joista Autot-elokuvan autot olivat saaneet persoonallisia piirteitään, sekä lopuksi antoi oman ääninäytteensä ja kertoi olleensa mukana leffan lopussa. Lounastimme ravintolassa. Perusburgeri, mutta se riitti meille.. ja tottakai suosittelemme muillekin pysähtymistä. Tämän kaltaisia pikkupaikkoja kannattaa tukea. 

Galenan kaupungissa on aikoinaan asunut 30 000 ihmistä, mutta nykyään asukasluku on noin 3000. Kylänraitti muistutti siis autiokylää, vaikka ilmeisesti route 66 -matkailijoiden lisääntyminen on innostanut kunnostamaan kylän rakennuksia.

Minä tykkäsin kovin käydä Galenassa ja jalkautua Autot-elokuvan jäljille. Muistan, miten kuuma päivä oli, ja vei todella voimia olla edes hetki ulkona ilmastoidusta tilasta. Huh, onneksi Suomessa ei koskaan ole semmoisia helteitä.

Cars on the Route -osoite:
119 North Main Street
Galena, Kansas 66739 

Route 66: Yleisiä asioita osa 4. matkamme matkaoppaat

Lonely Planet Route 66 Road Trips -kirja
Tilasimme kirjan Adlibriksestä. Kirja on edullinen (12€) ja uusi (julkaistu kesäkuussa 2015). Koko myös on kompakti. Enemmänkin tietoa voisi kirja sisältää, mutta on siinä ne tärkeimmät nähtävyydet. Kirjan selaaminen vaati myös hieman enemmän tarkkaavaisuutta, sillä sama reitin kohta oli useammassa kohdassa kirjaa. Jonkin verran bongattiin kirjasta nähtävyyksiä ja ravintoloita. Kirja on melko pintaraapaisu, mutta parempi kuin ei mitään.

The Ez66 guide for travelers 3rd edition -kirja (written and illustrated by Jerry McClanahan)
Kirja on Amazonissa kärkipäässä route 66 -kirjoista. Tilasimme sen huuto.netin kautta, mutta emme juuri sitä käyttäneet. Muutaman kerran avasimme kirjan, kun kadotimme reitin ja etsimme nimenomaan route 66 -reittiä kylien ja kaupunkien keskellä. Meidän mielestämme tämä kirja on tarkoitettu enemmän juurikin matkalla luettavaksi / selattavaksi (me emme saaneet kirjasta juuri mitään irti, kun luimme sitä kotona). Kirja on siis hieman tavallisesta poikkeava mm. kuvitus on lähinnä luokkaa mistä tienhaarasta kannattaa kääntyä.

Top 10 Los Angeles -kirja
Ostimme Suomesta Los Angeles matkaoppaan, sillä koimme Losin niin isoksi paikaksi, että tarvitsisimme siihen erillisen oppaan. Opas oli kyllä hyvä ja melko paljon selasimme tätä Losissa ollessamme.

Road Guide USA 1:3800 000 -kartta
Meillä oli mukana myös Yhdysvaltojen iso tiekartta. Muutaman kerran taisin karttaa avata, mutta melko vähälle jäi käyttö. Kartta oli kyllä hyvä varmistus siltä varalta, ettei puhelimen kartat syystä tai toisesta toimi.

Oma matkaopas
Poikaystäväni kokosi oman pienen matkaoppaan meille, johon oli listattu huomioita, nähtävyyksiä, majoituspaikkoja hintatietoineen sekä ruokapaikkoja. Tätä taisimme käyttää kaikista eniten, sillä siihen oli seulottu valmiiksi meitä kiinnostavat jutut. Kannattaa varata listan tekemiseen reilusti aikaa (poikaystävälläni taisi mennä useampi kuukausi). Toki omasta matkaoppaasta voi tehdä juuri niin laajan tai suppean kuin haluaa ja sitä voi täydentää vielä matkalla. Monet listaamme päätyneet kohteet löytyivät www.tripadvisor.fi -sivuston kautta.

Blogit
Luimme ennen matkaa myös mm. näitä blogeja ja matkakertomuksia:
http://www.olivialehti.fi/nelliinan-vaatehuone/tag/route-66/
http://roadtripus2012.blogspot.fi/
http://automatkallaamerikassa.blogspot.fi/
http://2010roadtripusa.blogspot.fi/
http://www.offexploring.com/samiriekki/blog
Nämä löytyivät ihan googlettamalla.

Läppäri mukana
Motelleissa oli tosiaan lähes poikkeuksetta ilmainen wifi ja meillä oli tietokone mukana.. eli matkaoppaanamme toimi myös internetti. Suosittelen lämpimästi läppärin mukaan ottamista matkalle. Meille se oli tärkeä väline yöpaikkavarauksien kanssa, etsimme sieltä tietoa ja hoidimme me myös nettipankkiasioita. Voisihan ne hoitaa älypuhelimellakin, mutta vaivattomampaa mielestäni se on hieman isomman näytön (ja näppäimistön) kanssa.

 
Näiden oppaiden turvin me selvisimme reissusta. Toivottavasti nämä merkinnätkin voisivat olla jonkin oppaana tai edes hieman avuksi. :)

Route 66: Red Oak 2, omalaatuinen kylä

Netistä löysimme paikan, Red Oak 2, jota ei mitkään muut turistioppaat maininneet. Paikka täytyy tietää, sinne ei vahingossa eksy.

Red Oak 2 sijaitsee Missourin osavaltiossa Red Oak nimisen kylän lähellä, mutta siinä missä Red Oak tienviitta kehoittaa kääntymään oikalle, niin sinne ei käännytä vaan jatketaankin vielä matkaa route 66:sta noin 20 mailia. Tämän jälkeen tienvarressa oikalla puolella on autonromutaideteos (juuri ennen Carthagen kaupungin rajaa). Merkin kohdalta käännytään oikealle ja ajetaan peltojen keskellä menevää tietä niin kauan suoraan eteenpäin, että vastaan tulee tienviitta "Red Oak 2 - 1 mile" ja käännytään siitä nuolen osoittamaan suuntaan oikalle. Mailin päässä oikealla puolella tietä aukeaa Red Oak 2, uniikki Lowell Davisin omistama valtakunta.

Paikka muistuttaa omalaatuista kylää, joka on kuulemma muodostunut ajan saatossa lähes vahingossa. Lowell asui lapsuutensa oikeassa Red Oakissa, mutta osti itselleen maatilan Carthagen rajalta, kun oli ensin viettänyt vuosia lentäen armeijassa lentokoneita. Taiteilija asettui aloilleen, perusti perheen ja alkoi myydä teoksiaan kauppoihin ympäri maata. Näistä kaupoista saaduilla rahoilla vuodesta 1987 alkaen hän osti yksi kerrallaan hiljalleen autioituvasta Red Oakista taloja, siirsi ne maatilalleen vanhalle maissipellolle ja kokosi talot uudelleen. Pikku hiljaa Lowell oli pelastanut kylällisen verran vanhoja alkuperäisiä rakennuksia kyläkirkkoa myöten. Mies tavallaan siirsi vanhan kotikylänsä omalle tilalleen ja näin syntyi Red Oak 2.

Lowell Davis ei tainnut pitää lapsista, sillä tämä häkki oli nimetty Red Oakin "child care center".

Kuljimme rakennusten seassa suu auki. Paikka tuntuu uskomattomalta ja todella hienolta! Kierroksen loppupuolella eräästä talosta tuli ulos itse paikan omistaja Lowell Davis, kätteli meidät ja toivotti tervetulleeksi maailmaansa. Hän kertoi, että se mikä muille on roskaa, on hänen aarteensa. Lopuksi hän tosin hieman naurahtaen myönsi, että homma on tainnut vähän lähteä lapasesta. No ei! Hän myös kertoi ettei Red Oakissa ole rautatieasemaa.. mutta hän tykkäsi junista niin päätti Red Oak 2:seen rakentaa myös juna-aseman. Mikäs siinä. :)

Red Oak 2:een ei ole mitään sisäänpääsymaksua, eikä se ole periaatteessa virallinen kaupallinen turistikohde, mutta sinne saa kuulemma ihan vapaasti mennä ihastelemaan ja ihmettelemään. Muistattehan kuitenkin jättää vapaaehtoisen lahjoituksen paikan ylläpitoa varten postilaatikkoon, jossa lukee Donations.

Red Oak 2 on ainutlaatuinen paikka, joka pitää todellakin omin silmin nähdä.

Route 66: Mizumoto Japanese Stroll Garden

Poikaystäväni oli ennalta bongannut netistä (taisi olla Tripadvisorista) japanilaisen puutarhan Springfield Missourissa.

Puutarha on osa Springfieldin kasvitieteellistä puutarhaa, joka on kokonaisuudessaan 7,5 hehtaaria. Mizumoton japanilainen puutarha on perustettu vuonna 1985 ja se sisältää suuren järven, sillan, meditaatiopuutarhan, teehuoneen ja perinteistä japanilaista puutarhamaisemointia. Puutarhaan on $3 sisäänpääsymaksu. Vierailustamme seuraavana päivänä Mizumotossa järjestettiin japanilainen tapahtuma ja näin ollen vierailupäivämme aamuna puutarhan aukeamishetkellä kukaan ei ollut lippuluukulla. Ystävälliset tapahtuman järjestäjät kuitenkin päästivät meidän sisälle eli saimme hyvin rauhassa kierrellä puutarhassa.

 

Puutarhan on perustanut japanilainen Yuriko Mizumoto Scott, joka saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1950. Apua puiston kehittämiseen saatiin Springfieldin japanilaiselta sisarkaupungilta Isesakilta.

Puutarha oli tyylikäs ja hienosti tehty. Paikka oli yksi matkamme rauhallisimmista paikoista. Jollakin tasolla japanilainen puutarha kiehtoo minua.. Voipi olla, että joskus omaan pihaan rakentuu jotain samantyylistä, vähintäänkin monta kirsikkapuuta. Seuraavan päivän tapahtumaan (jonka nimeä en mitenkään enää saanut mieleeni) olisi ollut kiva myös jäädä, mutta valitettavasti tie kutsui meitä jo eteenpäin.

Osoite:
Mizumoto Japanese Stroll Gardens
2400 S. Scenic
Springfield, MO 65802
Ennen vierailua aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä:
http://www.parkboard.org/984/Mizumoto-Japanese-Stroll-Garden