Kohti vuotta 2017

Hei! Kylläpä aika on taas vierähtänyt ja kirjoittelu on jäänyt taka-alalle. Syksyllä oli remontti, muutto ja vaikka mitä muuta. Niistä jutuista saisi monen monta tarinaa.. Toivottavasti keväämmällä saisin palattua aiheisiin mm. häämatkamuistoihin. Bloggaamista en suinkaan aio lopettaa.

Vuoden 2016 kohokohta oli ehdottomasti häät. Päivä oli onnellinen. Avioelämä tuntuu hyvältä. Hääjärjestelyt oli se raskain osuus, mutta siitäkin selvittiin. Vuoden 2016 aikana olemme matkustaneet Tukholmassa sekä Dubaissa. Vuosi 2017 alkaa heti loppiaisena pienellä matkalla Lontooseen. Katsotaan mihin sen jälkeen, ehkä taas vähän kauemmaksi road tripille.

Tässä vaiheessa vuotta on mukavaa haaveilla tulevasta, vaikka joka vuosi onkin hyppy tuntemattomaan. Vuoden kuluttua.. missä mahdammekaan asua ja elellä? Onko meitä me kaksi vai enemmän? Lisää kissoja? Millainen koti, vai kuitenkinko tämä nykyinen? Toivoisin, että olisimme terveitä ja myös läheisillä olisi kaikki hyvin. Haluaisin saavuttaa vuoden aikana jonkinlaisen sisäisen tyyneyden, ehkäpä kokeilen mindfulnessia. Toivoisin myös, että ensi vuonna onnistuisimme tutustumaan uudella paikkakunnalla ihmisiin ja saamaan myös täältä kavereita.

Asioilla on tapana järjestyä. Jos ei tapahdu se mitä me tahdomme niin sitten tapahtuu jotain parempaa. Haluan luottaa, että tulevaisuus kantaa, sattui mitä tahansa. 

Vuosi 2016 muistuu mieleeni mm. näistä biiseistä..


 

Oikein ihanaa uutta vuotta 2017! ♥

Ensimmäinen kuukausi vaimona ♥

Häistä on jo yli kuukausi. Aika on mennyt nopeaan, vaikka toisaalta on ollut todella paljon kaikenlaista puuhaa, menoa ja tekemistä. 

Me ei lähdetty häämatkaan heti häiden jälkeen, vaikka paljon myös sitä vaihtoehtoa mietimme. Häiden jälkeinen sunnuntai kului meillä koko päivä juhlapaikan siivoamisessa sekä häätavaroiden siirtelemisessä paikasta toiseen. Kaasot ja bestmanit auttoivat meitä tosi paljon ja olemme siitä kiitollisia. <3 Loppuillan jatkoimme siivoilut kaksin loppuun ja menimme vielä toiseksi yöksi mökille yöksi. Ilta oli tosi kaunis - niin tyyni ja aurinkoinen. Väsyneestä olosta huolimatta nautin yhteisestä ajastamme täysin. <3

Tuoreen vaimon iltapalana oli mansikoita ja kermavaahtoa. :)

Arkeen paluu hoitui heti seuraavana maanantaina. Päätimme jo hääjärjestelyitä tehdessä, että häiden jälkeen yritämme viettää erityisen paljon yhteistä aikaa muutenkin kuin yhdessä askarrellen ja häitä puurtaen. Emme siis hypänneet heti normiarkiputkeen, vaikka toki työt piti hoitaa.

Häiden jälkeen kävimme mm. Hatanpään Arboretumissa. Sattui juuri silloin olemaan tuulinen ilta, mutta onneksi ei satanut. Tykkäsin paikasta ja voisin mennä sinne toistenkin.

Ennen häitä ostin itselleni "vaimousmekon", joka on siis valkoinen mekko, jonka pitäisi auttaa harmitukseen, että häät ovat ohitse. Yksi turhake siis kyseessä. :D Tykkään vaimousmekostani paljon ja mielelläni olen sen joka kerta pukenut päälleni. Kyseessä on siis polvimittainen pitsimekko. Toivottavasti vielä tulisi lämpimiä päiviä.. Ainakin häämatkalla aion vaimousmekkoa hyödyntää.

Häämekon pesetin myös jo. Muuton jälkeen mieheni pääsee opettelemaan mekon nyöritystä. Nyörityksen taito on hyvä osata, koska en usko, että ihan heti kyllästyn mekon sovittamiseen. ;) En myöskään usko, että myyn häämekkoa. Itse asiassa mekon myyminen ei ole tullut kertaakaan edes mieleeni. 

Äidin kanssa aloitimme pöytäliinojen pesuoperaation. Aika monta koneellista valkopyykkiä on siis pyörinyt. Katotaan josko osan pöytäliinoista myisin jossain vaiheessa tulevana vuotena. Jonkinlaisen valkoiset pöytäliinat -kokoelman aion säilyttää, koska luulenpa, että myös tulevaisuudessa niille tulee käyttöä esim. perhejuhlissa.

Yhtenä lauantai-iltana ajoimme Helsinkiin tapaamaan kavereita. Tampereelta ei ole loppuenlopuksi niin mahdoton matka lähteä iltareissullekaan. Uudesta kotikaupungistamme on hieman pidempi, mutta onneksi pääkaupunkiseudulla on meille myös majoitusmahdollisuuksia.

Häiden jälkeen ehdimme mökille muutamaksi yöksi elokuussa. Ilmat olivat hieman viileät, mutta tarkenimme, kun yövyimme päämökissä kesähuoneen sijaan.

Kaksi viikkoa avioitumisen jälkeen avainnippu kasvoi yhdellä, kun saimme avaimet uuteen kotiimme.

Yhtenä työpäivänä sain töihin ison kimpun kukkia ja lahja. Ilahduin! 

 Minulle on tarjoiltu aamupalaa sänkyyn. <3

Ymmärtääkseni monet koirat nukkuvat eteisessä, mutta meillä se on Jone-kisu, joka haluaa päivystää ovella. Yleensä siis ulko-oven avattuaan kynnysmatolla tai vähintäänkin heti oven vieressä nukkuu Jone.

Kävimme mieheni kanssa tsekkaamassa Ron Mueckin näyttelyn Sara Hildenin taidemuseossa. Tykkäsin! Näyttelyn jälkeen kävimme American Dinerissa lounaalla fiilistelemässä Jenkkeihin lähtömme vuosipäivää.

Kotonakin jaksoimme kokata hieman enemmän. Täytyy myöntää, että viimeiset kuukaudet kotiruokailu on ollut "mahdollisimman helppoa ja nopeasti". Jospa viimeistään muuton jälkeen jaksaisi taas alkaa panostamaan. Leipominen ainakin kovasti jo houkuttaisi!

Meidän uudessä kodissa on meneillään remontti, joka on meitä jonkin verran työllistänyt.

Jone vahtimassa portaissa. Jonen pitää aina vahtia ihmisiä, enkä tiedä onko Jone muuten vain speciaali vai johtuuko ominaisuus Jonen Norjalaisen metsäkissan sukujuurista. Jos joku on talossa, Jonen on oltava sen ihmisen kanssa tai vähintäänkin oltava perillä mitä talossa tapahtuu. Mosse on enemmän "kissamainen" ja hyvällä omalla tunnolla viettää kissanpäiviä milloin missäkin.

Tämä muutto on sekä minulle että miehelleni ensimmäinen, jossa käytämme banaanilaatikoita. Allekirjoitetaan kyllä ihan banaanilaatikoiden kätevyys! Jonkin verran ollaan saatu vietyä tavaroita osassa, joka on aina vapauttanut laatikoita uusille kierroksille. 

 Pikku-hylje sai kaverihylkeen kirppikseltä. Laitoin miehelleni kirppikseltä kuvan hylkeestä ja viestin "jätänkö tämän hyllyyn" ja sain vastauksen "ei", eli hylje muutti meille. Paljastus: vaikka vastaus olisi ollut jotain muuta, en olisi voinut jättää sitä sinne hyllyyn. ;)

Kävimme katsomassa Sirkus Finlandia esitystä. Oli hieno!

Häiden jälkeen laitoin häätavaroita myyntiin fb-hääkirppiksille. Aluksi oli vähän epätoivoa, kun monet varailivat ja sopivat noudonkin, mutta lopulta noutoajan tultua sain viestin "en tulekaan, auto on rikki" (tai jotain muuta vastaavaa). Se tuntui ikävältä, kun olin kuitenkin järjestänyt oman aikataulun noutoon sopivaksi. Onneksi yhtenä viikkona kaikki sujui kuitenkin hyvin nappiin ja monet jutut haettiin ja postitinkin osan. Kuvan pompomit on myyty nyt kaikki ja se oli erityisen hyvä juttu, sillä pompomit eivät "parane säilytyksessä". Koristevuori on siis pienentynyt, vaikka osan jutuista säästin.. En vain voi luopua kaikesta siitä minkä kanssa olen työskennellyt useamman kuukauden. Saa muuten kysellä jos on tarvetta jollekin tietylle. Vielä löytyy mm. isoja puukiekkoja, jotka olivat pöytäkoristeina, vaaleanpunaista pitsikaitaliinaa, vaaleanpunaista organzakangasta, koristeltuja pilttipurkkeja jne.

Muutto on ihan kesken ja kotimme näyttää isolta kaaokselta (samoin tuleva kotimme näyttää samalta). Remontti uudessa kodissa tulee valmiiksi toivottavasti nyt ensi viikon aikana eli remontin loppusiivouksen jälkeen lopullinen muutto olisi ensi viikonloppuna. Meidän tavaroista 2/3-osaa on nyt uudessa kodissa (sullottuna kaappeihin ja muutamaan huoneeseen), vaikka vielä kaikenlaiset painavat jutut esim. pyykinpesukone, sänky ja työpöydät on vielä muuttamatta. En malta odottaa, että saan kaikki tavarat paikoilleen ja normiarjen taas alkamaan. Täytyy myöntää, että jonkin verran jännittää lähteä ja mielessä on pyörinyt peruskysymyksiä mm. viihdymmekö, kotiudummeko jne. Minulla alkoi jo uudessa kotikaupungissa uusi harrastus, kun tällä viikolla aloitin pilateksen peruskurssin.

Minun ensimmäinen kuukausi vaimona on mennyt arkikiireissä, vaikka myös onnellisesti. Jonkinlaista kevyempää arkea odotellessa.. mutta eiköhän sekin vielä syksyn mittaan järjesty. Muuton myötä työmatkani lyhenee eli ajan pitäisi hieman lisääntyä. Näen sen mahdollisuutena.

Onnellinen vaimo ♥

Olen ollut nyt kolme viikkoa aviovaimo. Häät sujuivat hyvin, vaikka myönnän, että oli melkoista puristusta viimeiset viikot. Aika loppui kesken, kävin töissä, yritin kaiken mahdollisen ajan käyttää hääjuttuihin. Paljon sainkin tehtyä, vaikka en kaikkea, mutta se mitä jäi, ei todellakaan jäänyt harmittamaan.

Hääpäivänä tunsin itseni prinsessaksi ja onnelliseksi. <3 Isä saattoi minut alttarille. Jännitti, myönnän. Minun ja mieheni "ensikohtaaminen" tapahtui kirkossa. Mieheni näytti niin komealta. <3 Meidät vihki minun rippipappi ja kirkossa lauluesiintyi mieheni kummitäti. Riisisateen saimme pihassa päällemme. Hääautomme ei startannut kirkon pihasta ykkösellä, mutta lopulta meidät saatiin liikkeelle, kun hinauksen kautta vanha Hillman Minx sai vähän kierroksia. Heh, jälkeen päin minulta kysyttiin oliko se järjestetty. Ei nyt sentäs, vaikka lopulta sekin sujui hyvin. :D Niinhän se on elämässäkin: välillä tarvii vähän nykästä liikkeelle.
 

Sade yllätti vasta kuvausten jälkeen matkalla juhlapaikalle. Onneksi ohjelma alkoi sisällä eli sadekaan ei ollut ongelma.. eikä enää myöhemmin satanut. Sen sijaan juhlapaikkamme pihassa oli ihan mielettömän ihana päästä päähän sateenkaari. <3 Hääohjelman veti kaasot ja bestmanit meidän ohjeiden mukaan. Ruoka oli hyvää, kakku suli suuhun. Vieraat vaikuttivat viihtyneen. Mekin viihdyimme, erittäin hyvin. Mieleen jäi erityisesti mieheni sekä isäni puheet. Vieraita meillä oli noin 100.

Ilta huipentui tanssiin. Oli aika jännä vetää häävalssia, kun ei voitu etukäteen harjoitella sitä mekon kanssa. Yritin potkia laahusta taakse, aluksi se onnistuisikin, mutta lopulta mieheni oli myös sekaisin tylleissäni. Kappale tuntui tosi pitkältä, mutta loppuun päästiin, eikä mekkoni edes repeillyt missään vaiheessa. Pitkää, lähes kolmi metristä huntuani, pidin myös päässä koko illan. Ei siitä ollut sen enempää ongelmaa kuin lähes saman mittaisesta laahuksestakaan. :'D

Bändimme lopetti yhden aikoihin ja ennen sitä tanssi viilliintyi tosi paljon. Me jatkoimme hääyön viettoon taksilla ja vasta taksiin istuessa tunsin miten tiara puristi päätä (ehkä oli koko päivän puristanut, mutta en ollut vain tuntenut sitä kipua). Hääyön vietimme mökillä. Riisuessani mekkoa löysin mekon sisältä tylleistä mm. oksan. Ehkä tuo kertoo jotain siitä tyllin määrästä. :'D Hieman myös huvitti se hääriisi, jota löytyi aika mielenkiintoisista paikoista vielä seuraavanakin päivänä.

Häälahjaksi toivoimme häämatkakassan kasvattamista. Lisäksi tuli toki kaikenlaista pientä mm. meitä varten veistelty kaappikello. Se on tosi hieno ja toivon, että se säilyisi perintönä jälkipolville. Häissämme oli valokuvaaja, mutta emme ole vielä saaneet häneltä "virallisia" kuvia.

Häiden jälkeen olen tuntenut itseni väsyneeksi, mutta erittäin onnelliseksi. Kunpa tämä onnellinen olo ei menisi ohi koskaan. Kieltäydyn tulemasta pois täältä vaaleanpunaisten pilvien päältä! <3

Arkeen on kuitenkin myös palattu. Vaihdoin sukunimeni ja olen jo saanut uuden passin, ajokortin ja kela-kortin. Yhden puhelun olen soittanut ja esitellyt itseni uudella kokonimellä. Jotenkin vastatessa on helpompi sanoa vain etunimi. Allekirjoitus on vielä hyvin haparoiva. Työt ovat jatkuneet vieläkin kiireisimpinä. Huh, kaipaan jo todella sitä lomaa ja ikävältä tuntuu etten tiedä koska sen pidän. Marraskuussa lähdemme viikon häämatkalle eli ainakin silloin olen totaalisesti tavoittamattomissa.

Blogi on elellyt hieman hijaiseloa enkä voi nytkään luvata, että isoa aktivoitumista olisi tulossa, sillä seuraavaksi edessä on muutto. Asia ovat ihan levällään sen kanssa, vastoinkäymisiä, mutta todennäköisesti lähiviikkoina tavarat siirtyvät paikasta a paikkaan b. Jännittävintä on, että uusi kotikaupunki tulee olemaan lapsuuteni kotikaupunki - enkä tunne sieltä enää ketään! Muuttoon motivoiva tekijä on työmatkan lyheneminen. Uusi koti sijaitsee järven rannalla, taloyhtiöllä on oma laituri ja alakerrassa on uima-allas. Meille, jotka tykkäämme uimisestä tosi paljon, nuo asiat on tosi hyviä bonuksia. Muutto itsessään tuntuu raskaalta. Olen kuitenkin tosi onnellinen, että muutamme yhtenä perheenä mieheni kanssa. Olen niin onnellinen, että hän jakaa minun kanssani tämän arjen, elämän. <3

 Tässä vielä fiilistelynä meidän häävassi. Pidän sen sanoista tosi paljon.

"Suvituuli kun oksissa soittaa, 

linnut ilmoille laulunsa suo. 

Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan,

kesä kaiken sen tullessaan tuo: 

Tää valssi näin meille nyt kaikaa, 

on päivämme onnellinen, 

ja luonto on pujennut kukkaan, 

kun alkaa tää tie yhteinen. 

Näin valssi kun soi, 

sinut rakkahin vierellein toi. 

Kun kanssas löysin onnenmaan, 

en pois mä tahdokaan. 

Oi rakkaani mun, 

nyt en lähdekään luotasi sun. 

Tää päivä meidät yhdistää, 

sun luokses nyt mä jään. 

Sulle syömmeni nyt tahdon antaa, 

olen luonasi onnellinen. 

Tie elämän käy taivaanrantaan, 

nyt yhdessä kuljemme sen. 

Ei huomista päivää voi tietää, 

se ilon vai surunko tuo, 

mut kanssasi elämän tiellä me kestämme minkä se suo." 

Hyvää syksyä murut!

T: Rouva K. 

Minun kaikuluotain

Tämä häiden järjestäminen on hyvin tunnepitoista hommaa.

Enää kuukausi, kun astumme avioon. Herkistyttää niin kovin, etten tiedä, miten siitä edes kirjoittaisin. Hääjärjestelyt ovat ihan vaiheessa ja aikaa on ihan liian vähän. En tiedä, ehdinkö lomailla ennen häitä kuin muutaman päivän. Olen ihan outo, stressaantunut. En meinaa ymmärtää itseäni ja tuntuu, että lähipiiri on vähintäänkin yhtä ymmällään. En osaa olla kiitollinen, vaikka enemmän pitäisi. Paljon enemmän. 

Kaiken tämän sekasorron keskellä olen kuitenkin tosi onnellinen, että olen menossa naimisiin. Tuleva mieheni on se yksi ja ainoa jonka kanssa haluan jakaa tämän elämän.

Tänä aamuna, kun söimme puuroa klo 6.30, radiosta soi Freemanin Olet mun kaikuluotain -kappale. Se osui ja upposi.

Muistutan itseäni, että asiat järjestyvät. Jos ei ihan niin kuin itse haluaisin niin sitten jotenkin. Pitäisi enemmän heittäytyä ja uskaltaa luottaa. Ja olla kiitollinen.

"Jos lähdet mun luotain

ajaudun haaksirikkoon

oot mun kaikuluotain

minut viet satamaan 

Olet maa josta kasvoin
minut kaskeksi raivaat
kun miljoonin kasvoin
mua uudistetaan 

Suo minun tulla
anna kyynelten juosta
kohta hengitän silmiis
ole valmiina vaan
anna viereesi tulla
nosta hukkuva suosta
suo mulle aikaa
niin voimaa mä saan 

Anna viereesi tulla
suo mulle aikaa
sua vain rakastaa 

Anna kyynelten juosta
anna viereesi tulla
suo mulle aikaa
sua vain rakastaa"

 ♥

Huoli nimeltä luomi

Minun kesäkuuni on täyttänyt huoli ja kirjoitan siitä nyt merkinnän, koska haluan jakaa kokemuksen.

Huoli alkoi kesäkuun toisella viikolla, kun huomasin solisluun päällä iät ja ajat olleen luomen alkaneen punoittamaan. En ollut siitä niin kovin huolissani, sillä luomi näytti samalta kuin aiemminkin lukuunottamatta punoitusta. Kerroin ja näytin sitä kuitenkin vanhemmilleni, jotka olivat sitä mieltä, että ehdottomasti se pitää poistaa. Huoli lisääntyi.

Punoittava luomi. Motivaatiovalas tsemppaa taustalla. :D

Varasin ajan yksityislääkäriltä ja sainkin sen seuraavalle viikolle vajaan viikon päähän. Minulla on ollut monta vuotta sairaskuluvakuutus, jota en ole juuri aiemmin tarvinnut. Nyt se vakuutus helpotti ainakin tätä prosessia ja leikkausaika hoitui nopeasti. Kiirehtimään minut sai myös häät, joihin oli leikkaushetkellä aikaa vajaa kaksi kuukautta. Olen melko paljon kärsinyt häästressistä, eikä tilannetta helpottanut pelko luomesta ja huoli siitä, millaiset arvet leikkauksesta jää.

Jännitin leikkausta. Luomien leikkaus sattui hieman tai siis puuduspiikit olivat kivuliain osa prosessia. Solisluun päällä olleen luomen lisäksi lääkäri poisti myös rinnassani selvästi kohollaan olleen luomen, josta olin jo aiemmin ollut hieman huolissani ison koon ja ulkonevan muodon vuoksi. Molempiin sain tikit, joita piti pitää viikon. Leikkauksen jälkeen tikkien ja haavojen päälle laitettiin haavateipit. Toisen teipeistä vaihdoin muutaman kerran, toiseen en koskenut koko viikon aikana. Solisluun arpi näytti heti hyvältä, rinnan arpi hieman vuosi ja oli kipeämpi. Kipu helpotti saman tein, kun sain tikit pois. Tikkien kanssa vältin hikiliikuntaa ja saunomista.

Sitten tämä piinaava odotus, onko luomet hyvänlaatuisia vai eivät. Näytteet lähetettiin patologille ja tulokset luvattiin kahden viikon kuluessa. Lääkäri lupasi soittaa, jos on jotain erityistä ja lähettää kirjeen jos taas ei ole mitään. Siinäpä sitten paniikissa odotin ja googletin ihmisten kertomuksia. Onneksi löysin myös onnistumiskokemuksia. Halusinkin saada mahdollisimman paljon tietoa, sillä minun on helpompi kestää ikävät uutiset, jos tiedän jo vähän valmiiksi jatkotoimenpiteistä. Aina kun puhelin soi, säikähdin. Näin muutaman unen peräkkäisinä öinä, jossa lääkäri soitti ja kertoi ikävistä tuloksista. Hämmennyin, kun poikaystäväni kertoi nähneensä saman unen. :(

Kirje tuloksista tuli vasta yhden viikon ja kuuden päivän jälkeen ja olo oli todella helpottunut, kun kirjeessä luki "poistetut luomet olivat hyvänlaatuisia, jatkohoitoja ei tarvita".

Huolessa ja epätietoisuudessa eläminen on todella tuskaista ja ikävää. Ehdottomasti suosittelen näyttämään lääkärille, jos luomet epäilyttävät, ja poistattamaankin, sillä prosessina luomen poisto ei ole kovin suuri juttu. Isoimpana ja vaikeampana asiana pidin itse tätä henkistä puolta. Miten saada pidettyä itsensä kasassa epätietoisuuden ja huolen keskellä. Ainakin asiaa auttaa nopea toimiminen ennemmin kuin viikoiksi murehtimaan jääminen, että leikatako vai ei.

Odotusaikana yritin rauhoitella itseäni, että jos luomissa olisikin ollut poikkeavuutta niin ainakin ne ovat nyt poissa ja jatkohoito hoidetaan lääkärin ohjeen mukaan. Yritin myös ajatella tutkimuksia hyvänä asiana, ainakin asian hoitamiseksi tartutaan ajoissa, jos on tarve. 

Kaksi päivää tikkien poiston jälkeen

Ilmeisesti lähes kaikki lääkärit poistattavat luomia, mutta erikoislääkäreitä suositellaan, jos luomi sijaitsee näkyvällä paikalla. Minun luomet leikkasi plastiikkakirurgi, jolle sattui olemaan juuri sopiva aika, vaikka en asiaan isommin kiinnittänyt huomiota. Ensimmäisen kerran olin myös tosi kiitollinen sairaskuluvakuutuksesta, joka mahdollisti yksityissairaalan käytön ja nopean toiminnan.

Leikkauksesta on nyt kulunut kaksi viikkoa ja arvet näkyvät, mutta eivät nyt kuitenkaan niin paljoa kuin ennalta pelkäsin. Olen levitellyt niihin Bepanthenin arpivoidetta.. Jospa siitä edes vähän olisi apua. 

Onneksi loppu hyvin, vaikka säikähdinkin todella. Minulla on vaalea iho ja olen käyttäny vuosia +50 suojakertoimista aurinkovoidetta, vaikka viime aikoina toisinaan myös vain 30 suojakertoimistakin. Ainakin nyt näiden luomihuolien kanssa päätin taas satsata siihen 50:seen voiteeseen ja levitellä sitä vieläkin useammin. Olen taas onnellisesti se vaalein kalkkilaivan kapteeni ja jätän ruskettumishaaveet muille.

Juhannukseni

Minun juhannus sujui perinteisesti mökkeillessä. Lähdimme mökillemme jo torstaina töiden jälkeen kaupan kautta. Saunan jälkeen väsytti ja mietimme, että jaksaako sitä enää grilliä lämmittää, mutta lopulta päätimme (vaikka kello oli jo melkein 23) laittaa grillin päälle ja muutaman sienen ja halloumit lämpiämään. Omnom, kesä ja grillaus. <3

Juhannuspäivänä kävimme vanhempieni luona hääjärjestelyjä edistämässä sekä leivoin siinä sivussa mansikkakakun. Jone-kisu jaksaa touhottaa ihmisten mukana sata nolla ja olla kiinnostunut ihan kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Lopulta sille tulee aina ihan totaalinen väsymys ja ilme näyttää just siltä, että lepotauko kiitos. Onneksi siirryimme takaisin mökille niin kisutkin saivat juhannusleporauhan. :)

Juhannusaattoilta sujui meillä perinteisesti grillatessa, syödessä, saunoessa ja uidessa. Mökillä minun ja poikaystäväni lisäksi olivat minun vanhemmat. Veljeni oli tänä vuonna toisaalla juhannusjuhlissa.

Yövyimme poikaystäväni kanssa mökillä ja ei ollut edes niin kylmä kuin parina aiempana vuotena on ollut. Ai niin, pelailimme myös useamman erän mölkkyä!

Lauantaina iltapäivällä tulimme jo kotiimme Tampereelle, vaikka sunnuntaiksi olikin luvattu mitä mainiointa mökkeilysäätä. Tällä kertaa kuitenkin kaipasimme myös aikaa kotona (myönnetään hääjärjestelyt puskivat niskaan).

Lauantai-iltana suuntasimme vielä Mustanlahden Juhannustansseihin.

Tositilanteen tanssitreenit tekivät hyvää ja yöllä kotiin grillin kautta kömpiessämme päässä soi "..nakkikioskille ja saatille..". Juuri niin se ilta menikin. ;)

Sunnuntaina nautimme kauniista säästä ihan kotona. Arki tuntuu niin hektiseltä, että kotipäivä kerran viikossa on paikallaan.

Lauantaimatka Tuuriin ja Ähtäriin

Teimme poikaystäväni kanssa toukokuun viimeisenä lauantaina päiväreissun Tuuriin ja Ähtäriin. Olimme miettineet reissua jo jonkin aikaa.. Mielessä oli myös muutaman päivän reissu, jolloin olisimme yöpyneet ennestään minulle tutulla Tuurin leirintäalueella. Lieneekö mukavuudenhalu vai kiire syy ettei kuitenkaan tehty kuin päiväreissu.

Matkamme ensimmäinen kohde oli valtatie 66 eli suomen route 66. Autossa kuuntelimme Jenkeistä ostamaamme route 66 -levyä, joka tietenkin nosti paljon muistoja mieleen.

Virroilla pysähdyimme Torisevan rotkojärvillä ihastelemassa maisemia. Tässä vaiheessa poikaystäväni totesi, että Suomen vastine Grand Canyonille. No joo, melkein. ;) 

Torisevan seudut ovat minulle tuttuja jo lapsuudesta, sillä monesti ohi ajaessamme olemme siihen pysähtyneet. Torisevan kahvimaja on toiminut vuodesta 1936 saakka ja on toiminnassa edelleen. Kahvilan aukioloajat kuitenkin keskittyvät kesään ja toukokuun viimeisenä lauantaina kahvila ei vielä ollut auki. Joka tapauksessa suosittelen pysähdyspaikkana näitä seutuja ja ehdottomasti myös kahvilalle kannattaa kiivetä (oli auki tai ei), sillä sieltä on todella hienot maisemat.

Tuurissa kiersimme kyläkaupassa, joka on laajentunut entisestäänkin (ja edelleen rakennetaan lisää). Mietimme, että Tuuri taitaa olla Suomen vastine Las Vegasille. ;) Teimme pieniä hankintoja ja lopuksi ruokailimme myös alueella. Kauppakierroksen jälkeen kävimme myös samassa pihapiirissä toimineessa Miljoonakirppiksessä. Myyjiä oli paljon ja myyjillä oli paljon tavaraa esillä, erityisesti lapsille leluja ja vaatteita. Me ei sieltä kuitenkaan mitään löydetty.

Tuurin jälkeen suuntasimme Ähtäriin. Kiersimme Ähtärin eläinpuiston, joka oli suurempi kuin mitä muistin. Ähtäri Zoo on eläintarha minun makuuni. Eläimet vaikuttavat virkeiltä, aitaukset sijaitsevat kunnolla metsässä ja aitauksien välillä on kunnolla tilaa. Näimme lähes kaikkia eläimiä tai ainakin useimpia. Karhulla oli söpöjä pentuja. Aluetta kiertäessä saimme myös sopivan kävelylenkin samalla ja mikä parasta: puolessa välissä lenkkiä myytiin jätskiä.

Kotiin huristelimme iltasella. Autossa soi meidän uusin Tuurihankinta eli Kuusikuutonen -levy. Ostimme samanmoisen englanninkielisen sisarlevyn Jenkeistä ja olihan suomiversio pakko ostaa, kun sen alekorista löysin. :D Heh, kaikenlaista sitä onkin levytetty.

Päiväreissukohteeksi Tuuri ja Ähtäri sopivat myös hyvin. Starttasimme auton Tampereelta aamulla klo 8-9 aikoihin ja kotiuduimme noin klo 18. Sää oli pilvinen, niin kuin kuvista näkee, mutta se ei meitä haitannut. Erityisesti matka toi kaivattua muuta ajateltavaa hääkiireiden keskelle.