Taloyhtiösotkujen jälkeen..

Ehkä juuri nyt olen valmis hieman raottamaan sotkua, joka on kuluneen vuoden ajan rasittanut ja stressannut minua hyvin paljon. Sotkun nimi on kerrostalon taloyhtiö, johon muutimme aikalailla tasan vuosi sitten. Yhtäkkiä olimme osana kuviossa, jossa "aina asiat on hoidettu näin", mutta kuitenkaan niitä ei ollut hoidettu. Meihin nämä ongelmat iskivät koviten mm. erinäisten taloyhtiön koneiden kautta, jotka rymisivät suoraan lattiamme alla yökaudet.. ja meille seliteltiin korjauksen sijasta miten se on ollut taloyhtiön tapa nyt ja aina. Muistan miten ensimmäisessä taloyhtiön kokouksessa varovasti ehdotin, että voisiko asialle tehdä jotain. Vastaukseksi sain silloiselta puheenjohtajalta äreän käskyn häipyä koko taloyhtiöstä, meitä ei kuulemma siellä kaivata. Tämä tuntui hyvin epäoikeudenmukaiselta, sillä he, jotka näin sanoivat ja vähättelivät meidän ongelmia, eivät edes asuneet koko kiinteistössä. Pääsin mukaan taloyhtiön hallitukseen, joka ei myöskään ollut oikotie onneen. Esitinpä ja sanoinpa mitä tahansa, kokouksissa lähinnä käännyttiin haukkumaan minua ja meitä, enkä muista koska olisin aiemmin saanut osakseni sellaista henkistä lyttäämistä. Yritin olla välittämättä, mutta se tuntui todella vaikealta, kun vastapuoli meni niin henkilökohtaisuuksiin ja olihan kyseessä myös kotimme. Sain tietää, että en ollut näiden ihmisten ensimmäinen haukkumisen kohde. Muut olivat lähteneet, ilmeisesti minunkin odotettiin lähtevän. Myönnän, monesti niiden ikävien kokousten jälkeen luovuttaminen ja lähteminen koko taloyhtiöstä oli mielessäni.

Asumme edelleen samassa taloyhtiössä ja kuluneella viikolla meillä vaihtui hallitus. Enemmän vastuuta sysättiin minulle ja perheelleni, mutta onneksemme myös ovi kävi toiseen suuntaan ja nämä haukkujat lähtivät. Olen todella helpottunut, vaikka työsarkaa vanhassa talossa varmasti riittää. Joka tapauksessa uskon tämän olevan uuden alku.

Vuoden aikana olen paljon miettinyt, että miten asuntoa etsiessä olisin voinut haistaa ja havainnoida etukäteen nämä ongelmat. Uskon edelleen, että se olisi ollut mahdollista vain etukäteen asunnossa yöpymisen ja taloyhtiön kokoukseen osallistumisen kautta (ja nämä taitavat olla usein aika mahdottomuuksia toteuttaa asuntoa etsiessä). Tämän vuoden aikana kypsyi meille myös päätös, että paikkamme on omakotitalossa ja tällä hetkellä sitä taloa itselle remontoimmekin.

Jaoin tämän kertomuksen teille, koska haluaisin jakaa sen ilon ja onnen tunteen, että jaksoin sen kivisen taipaleen halki, vaikka aina ei tuntunut, että valoa ja toivoa paremmasta on missään näköpiireissä. Isoimpana apuna näiden kuukausien aikana olen kokenut läheisteni tuen ja liikunnan. Joitain voimabiisejä minulla on myös ollut mm. Irinan Pokka. Näiden sotkujen keskellä myös huomasin osaavani perustelun taidon, joka taisi minulla vahvistua opintojeni kautta.

Mitä suunnitelmia minulla on taloyhtiön varalle? Ensinnäkin aiomme tarttua toimeen ja lopettaa selittelyt vanhoista tavoista. Aloitamme säästökuurin pienistä puroista, jotka toivottavasti laajenevat isoksi virraksi. En pelkää isoja remontteja ja olen valmis aloittaan pitkällä aikavälillä myös niiden suunnittelun, joskin ensin pitää haalia kassaan lisää rahaa juurikin säästöjen kautta. Sen sijaan toisin kuin taloyhtiössä on aiemmin ollut tapana, en aio tuhlata energiaani negatiivisuuksiin ja ihmisten haukkumiseen. Mielestäni sellaiseen ei pitäisi kenenkään alentua.

Toiveikasta syksyä juuri sinulle ♥

T: rouva taloyhtiön puheenjohtaja,