sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Mosse-kisun kuulumisia

Jone-kisun syyskuisen poismenon takia kisuperheeseemme kuuluu enää vain yksi kissa. Jäljelle jäi meidän pieni Mosse, joka oli ensimmäiset viikot silminnähden myös surullinen ja apea. Jone oli pomo, Mosse oli kätyri. Pomo oli poissa, eihän sitä kätyrikään heti tiennyt miten toimia.


Mossen käytös on hieman muuttunut, kun hän on jäänyt ainoaksi kissaksi. Siinä missä aiemmin Jone oli se seurallinen ja Mosse oli hyvin arka ja vetäytyvä, on myös Mossesta tullut nyt rohkeampi. Enää ovikellon soiminen tai vieras ääni ei tarkoita automaattista pakenemista viimeiseen nurkaan, vaan Mosse saattaa oma-aloitteisesti jalkautua katsomaan kuka mahtoikaan tulla hänen reviirilleen vierailemaan.


Mossesta on myös tullut vieläkin enemmän hellyydenkipeä. Kyhnätä ja kyhnyttää voisi loputtomasti.. Samoin Mossea on alkanut uudelleen kiinnostaa vanhan lelulaatikon sisältö, johon hän ei ole koskenut sitten pentuaikojen. Olen yrittänyt leikittää Mossea enemmän, antaa seuraa ja hellyttää, vaikka siitäkin huolimatta tuntuu, että pieni kaipaa lajitoveria. Uudesta kissasta on ollut puhetta ja itse asiassa yksi villikissa on alkanut vierailla vanhempieni kodin pihapiirissä. Tätä villikissaa on yritetty ruoan avulla kesyttää, mutta toistaiseksi ei olla saatu läpimurtoa kesyyntymisessä. Katsotaan miten tilanne etenee. 

Joka tapauksessa Mosselle kuuluu ihan hyvää. Kissanpäiviä hän viettelee, kasvattelee vieläkin pidempää turkkia ja herää joka aamu iloisena ja hyväntuulisena uuteen päivään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti