sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Hei uusi vuosi!

Vuosi 2018 on tuntunut elämäni tähän mennessä pisimmältä vuodelta. En meinaa uskoa, että monet asiat tapahtuivat edes tänä vuonna, tuntuu että niistä olisi jo vähintäänkin ikuisuus.

Vuonna 2018 matkustimme Irlannissa Dublinissa, päivä Tukholmassa risteilyllä, Saksassa autoseikkailumatkalla Reinin jokilaaksossa ja lisäksi kävimme hääpäivälomalla Maarianhaminassa Ahvenanmaalla. Risteilyllä Ruotsissa kävin kerran. Monet matkakertomukset on jäänyt tänne kirjoittamatta - ehkä niihin vielä palaan! Syksyn perinteinen rantaloma jäi välistä talokiireiden takia, mutta onneksi tämä asia korjaantuu heti tammikuussa, kun suuntaamme matkalaukkuinemme Teneriffalle.

Vuoden isoin projekti on ollut taloremontti ja siinä sitä puuhaa olikin. Vuosi sitten tähän aikaan talossamme ei ollut vielä lattioita, oikeastaan ei juuri muuta kuin seinien raakileet ja vanha katto. Vuosi oli hyvin opettavainen ja raskas. Tunteet on vaihdellut epätoivosta ja väsymyksestä iloon ja onnistumiseen. Loppuvuosi meni talotyömaalla lähes kaiken vapaa-ajan osalta. Remontti huipentui 16.12. kun muutimme tänne vihdoinkin. En tiedä onko tämä vielä vähään aikaan valmis, mutta ainakin täällä voi jo asua. Pihakaan ei näytä niin pahalta, kun se on lumen peitossa. ;)

Vuoden isoin helpotus oli kerrostaloasunnon myyminen ja taloyhtiösotkuista lopullisesti irti pääseminen. En voi vieläkään uskoa, että se on oikeasti totta.. ja niin hyvältä se tuntuu edelleen, vaikka asuntokaupat ajoivatkin meidät 4 kk evakkoasumiseen.

Uusi vuosi 2019.. Yhden lupauksen teen: meille tulee oma kissa. <3 Muilta osin aion yrittää ottaa rauhallisesti, rentoutua.. mikä tulee tarpeeseen rankan remonttivuoden jälkeen. Aion jatkaa uutta harrastustani joogaa, yrittää myös tarttua hetkeen.

Saan olla kiitollinen, että moni asia on järjestynyt vuoden aikana, mutta yritän myös kasvattaa kärsivällisyyttä kohdata asiat, jotka eivät vielä ole järjestyksessä. Niidenkin aika järjestyä vielä on, ihan varmasti.

Hyvää uutta vuotta 2019!


perjantai 16. marraskuuta 2018

Suomen kädentaidot 2018

Harmaan sateisen ja taloremonttikiireisen marraskuun keskellä kalenterissani oli merkintä: Suomen kädentaidot Tampereella. Pitkään emmin ehtisinkö oikeasti paikalle.. Niin moni asia tuntui esteeltä ja hyvältä syyltä jättää menemättä. Olin kuitenkin varannut hammaslääkärin poikkeuksellisesti lounasaikaan, joten oli muutenkin pakko lähteä töistä, joten samalla kertaa matka messuille tuntui toteutettavalta idealta.


Olen ollut Suomen kädentaidot messuilla aiemminkin (viime vuoden merkinnän voi lukea täältä: https://kissojenvaltakunnassa.blogspot.com/2017/11/kissojen-valtakunnassa-goes-suomen.html). Tänä vuonna poikkeuksellisesti menin messuilemaan yksin. Ehkä osasyynä yksin menemiselle oli juurikin epävarmuus lähtisinkö edes mukaan ja toisaalta tiesin messutungoksen olevan melkoinen, joten yksin kiertely tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta. Perjantaina eli ensimmäisenä messupäivänä tungos ei ollut ihan niin iso kuin joskus on ollut. Iso plussa myös parantuneille järjestelyille: uudelle isolle narikka- ja deli-alueille, jotka siis oli siirretty kokonaan omaan halliin. Oli ihanaa saapua messuille, kun heti ovella ei odottanut ryysis. Plussaa myös vesipisteistä, joita näytti olevan tasaisin välimatkoin (jos olet vielä menossa messuille, suosittelen oman vesipullon mukaan ottamista).


Messuilla huomioni kiinnittyi erityisesti askarteluosastoihin, joita hieman kaihoisasti katselin, kun lähes kaikki omat askartelutavarat ovat tällä hetkellä muuttovarastossa. Joulukorttiaskartelu taitaa jäädä tänä vuonna remontin jalkoihin.

 

Kiertelin osastot ristiin ja rastiin ja tein pieniä hankintoja. Katselin muotinäytöstä ja tutustuin Toikan uutukaisiin: kokoontaitettaviin kangaspuihin, jotka vaikuttivat todella käteviltä!

 

Ihaninta päivässä oli unohtaa hetkeksi arjen murheet ja se talotyömaa, joka vie tällä hetkellä ison osan vapaa-ajasta. Pienet irtiotot arjesta lähes aina kannattavat. Sisälläni on käsityöinnostus, jota joudun valitettavasti hieman hillitsemään, kun taloremontti on ykkössijalla. Onneksi talon kanssa loppu jo häämöttää. Ehkä sekin päivä on siis ihan pian, kun saan päästää käsityöinnostuksen valloilleen.

Messut on auki vielä sunnuntaihin eli ehdottomasti suosittelen muillekin näitä Euroopan suurimpia käsityömessuja. Messuista lisätietoja löytyy täältä: www.kadentaidot.fi/fi/

Kiitos Suomen kädentaidot bloggaajapassista! Minulla oli todella mukava messupäivä!

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Tulevan kotimme uusi ulkovuori

Tulevan kotimme remontointiprojekti on ollut käynnissä jo 16 kk. Monen monta juttua on mahtunut siihen matkalle ja vielä tulee mahtumaan, ennen kuin kaikki on sisäänmuuttokunnossa. Ulkovuorilaudoituksesta on helppoa lähteä kirjoittamaan, kun se kohta talosta on jo lähes valmiina.


Talomme on rakennettu 1915 ja ulkovuoresta toinen pääty oli alunperin rapattu valkoiseksi ja toinen puoli laudoitettu punaiseksi. Kun aloitimme remontoinnin, emme tienneet tarkalleen mitä seinien sisältä löytyisi. Luulimme taloa kokonaan hirsitaloksi ja sen takia hieman kuumotti rappauksen alla olevien puiden tilanne. Lopulta rappauspuoli paljastui lähes kokonaan purueristetyksi lautapuoleksi ja lautajulkisivu puolella oli runkona hirret (lukuunottamatta yhtä nurkkahuonetta). Hirret olivat joistain kohdista sisäpuolelta mustat, mikä herätti epäilyksen, että hirret olisivat olleet alunperin savupirtissa ja mahdollisesti ne on siirretty muualta nykyiseen paikkaansa.


Kuukausien kuluessa talomme julkisivusta on väännetty kättä melkoisen monta kertaa. Oli hankalaa päättää, mitä tuolle rappaukselle tehdään: puun päällä se on riskirakenne, mutta toisaalta.. olihan se siinä melko kauan ollut ja merkkejä ongelmista ei ollut. Päätimme kuitenkin pudottaa rappauksen pois. Jos emme olisi sitä nyt tehneet, todennäköisesti olisimme seuraavat vuodet miettineet, että koska sen teemme.


Rappaus piikattiin alas ja aika tiukassa se rappaus olikin! Rappauksen sisältä löytyi tuplarimoitus ja punaiset laudat eli alunperin talomme onkin ollut kauttaaltaan punainen. Mahdollisesti rappauksella on haettu tuulensuojaa ja lisälämmöneristystä, sillä juuri rappauksen kohdalla purueristys oli paljon painunutta ja lähes olematonta. Rappauksen kautta ei ollut aiheutunut rungolle ongelmia, mikä oli hyvä tieto.


Lautajulkisivu oli vanhakseltaan "vanhaan malliin" rimoitettua. Halusimme pysyä uskollisena rimotukselle ja myös värille, joka valikoitui Virtasen maalitehtaan 4 öljyn laatumaalilla värissä Wanha punainen (https://www.virtasenmaalitehdas.fi/tuote/virtasen-4-oljyn-laatumaali/). Näytepurkin tilaus Wirtasen maalitehtaan sivuilta sujui ongelmitta ja varmisti meille värin sopivuuden. Maalia löytyi lähimmästä maalikaupasta ja aika monta purkkia sitä maalia tulikin haettua ja sudittua.


 Ennen maalaamista käsittelimme laudat Virtasen maalitehtaan homeentappajalla (https://www.virtasenmaalitehdas.fi/tuote/homeentappaja/https://www.virtasenmaalitehdas.fi/tuote/homeentappaja/). Homeentappajaa saimme kaupan päälle, kun olimme tilanneet näytepurkin ja ostimme vielä maalitkin samasta kaupasta. Homeentappajan sutiminen toisinaan hieman turhautti, sillä hieman epäilimme sen toimivuutta, mikä ei näy tässä ja nyt. Toivon mukaan vaivannäkö kannatti ja tulevaisuudessa näemme positiivisia tuloksia.

 

Homeentappajan sutimisen jälkeen laudat kuivuivat vähintään vuorokauden ja sen jälkeen maalasimme maalia pintaan. Melkoisen monta tuntia vietimme maalauspaikalla sutimassa. Kiitos lämpimälle poutaiselle kesälle..


4 öljyn laatumaali on öljymaalia, joka kuivuu hitaasti. Kuivuminen hieman aiheutti pään vaivaa, kun ei kuivunut ei ja märkien lautojen käsittely oli hieman sotkuista puuhaa. Vielä seinäänkin laitettaessa lautojen käsittely sai käsineet punaisiksi.



Oli mielenkiintoista nähdä hirret vanhojen lautojen alta myös ulkopäin.


Hirsien päälle laitoimme Huntonin tuulensuojalevyn (https://hunton.fi/tuotteet/seina/hunton-tuulensuojalevy/). Levy valikoitui nettikehujen perusteella. Vanhan talon vinoja seiniä jouduttiin myös koolaamaan aika paljon. Jätimme myös tuuletusraon tuulensuojalevyn ja ulkovuorilautojen välille.



Uusi ulkoverhous valmistui sivu kerrallaan. Vielä kuistin ikkunat ja pääovi odottavat toimitusta (nuo mustat levyt eivät siis jää kuistimme). Laudat olisi hyvä maalata vielä ainakin kertaalleen muutaman vuoden sisällä.

Uuden ulkovuorilaudoituksen myötä talostamme tuli yhtenäisen näköinen - tykkäämme kovin!

maanantai 1. lokakuuta 2018

Taloyhtiösotkut - lopullisesti ohitse

Hieman yli vuosi sitten kirjoitin taloyhtiösotkuista, joihin jouduin kerrostalokotimme kautta (kirjoitus löytyy täältä: https://kissojenvaltakunnassa.blogspot.com/2017/09/taloyhtiosotkujen-jalkeen.html). Viime syksynä taloyhtiön hallitus vaihtui ja päävastuu taloyhtiöstä siirtyi minulle ja perheelleni. Silloin sotkut hieman helpottivat, vaikka kieltämättä kaikenlaista on tullut taas vuoden aikana koettua.

Asunnon myymistä olimme miettineet jo pidempään, onhan meillä jo hyvän aikaa ollut omakotitaloremontti kesken, ja lopulta juhannuksena laitoimme kerrostalohuoneiston myynti-ilmoituksen nettiin Etuoveen. Emme käyttäneet välittäjää ja meidän iloiseksi yllätykseksi asunto meni kaupaksi. Ilman välittäjää myyminen oli siis positiivinen kokemus ja voin rohkaista muitakin siihen. Etuoven palvelusta pystyy tulostamaan näyttöesitteen ja isännöitsijältä saa pyydettäessä isännöitsijäntodistuksen ja muut tarpeelliset paperit. Oman ilmoituksen tekemisessä koimme tärkeäksi hyvät kuvat (jotka otimme itse) ja pohjapiirroksen lisäämisen ilmoitukseen. Kauppakirjat teimme pankin juristin kautta.

Huoneisto siis myytiin ja elokuun loppupuolelta alkaen olemme asuneet evakossa odottamassa, että omakotitaloremonttimme vihdoinkin valmistuisi. Myymisen jälkeen hoidimme pikapikaa taloyhtiön tilikauden loppuun ja järjestimme yhtiökokouksen, joka oli siis viime viikolla. Siellä saimme hallituksen kanssa vastuuvapauden, uusi hallitus valittiin ja mikä parasta, me emme ole osa uutta hallitusta. Valtavan kokoinen kivi vierähti sydämeltä. Kerrostalosotkut ovat lopullisesti ohitse meidän osalta. Jipii!!


Asuminen tuossa kerrostalossa opetti minulle varmaankin enemmän kuin monet asiat pitkään aikaan. Tutkimme, opimme, teimme. Budjetti oli pieni, joten piti kääriä omat hihat. Tavoitteenamme oli säästöt ja niitä saatiin. Motivoivaa oli nähdä pienentynyt laskuvirta. Muilla asukkailla oli toiminnassamme sulateltavaa.. Melko usein meidän ovella lappasi porukkaa valittamassa asioista, osa ei edes niin asiallisesti. Toisinaan se tuntui pahalta, varsinkin kun hoidimme yhteisiä asioita ja asukkaat ja osakkeenomistajat lähinnä keskittyivät ikävään negatiivisuuteen.

Tässä muutama vinkki oman kokemuksen kautta muille kerrostaloasunnon omistamisesta haaveileville: Kannattaa olla todella tarkkana taloyhtiöiden kanssa. Jos +30 vuotta vanhassa taloyhtiössä ei ole juurikaan tehty remontteja, eikä taloyhtiön tilillä ole juuri yhtään rahaa, saattaa jossain olla hyvinkin vikaa. Ilman rahaa niitä remontteja ei tehdä ja jos niitä ei ole vielä edes harkittu (yhtään rahaa laitettu säästöön), niitä ei välttämättä myöskään lähitulevaisuudessa tehdä. Toisaalta voi tuntua hyvältä ettei remontteja ole edessä, mutta toisaalta juuri siinä voi olla se miina, kun remontit ovat ennen pitkää kuitenkin edessä. Suosittelen myös kysymään isännöitsijältä, paljonko kerrostalossa asuu vuokralaisia suhteessa omistajiin. Jos osakkeenomistajia ei juurikaan asu ko. talossa, se voi tietää ongelmia, sillä omistajia ei välttämättä kiinnosta muu kuin vuokratulot. Pidemmällä välillä se tietää ongelmia, jos ketään ei kiinnosta taloyhtiö, talo on käyttöiän päässä, juurikaan remontteja ei ole tehty ja yhteisellä tilillä ei ole juurikaan rahaa. Jos löydät tiesi taloyhtiön hallitukseen, älä odota saavasi vaivannäöstäsi kiitosta (toki poikkeuksiakin voi olla). Niin, ja kannattaa varautua, että yhtäkkiä ovellasi saattaa olla joukko ihmisiä kertomassa miten kaikki on ollut paremmin ennen sinun taloon muuttamistasi.

Päätin, etten muuta enää koskaan kerrostaloon. Toivon mukaan sellaista pakkoa ei enää ikinä tulisi. Onhan evakkoasunnossa hieman viileähköä, mutta yhtäkään päivää en ainakaan vielä vaihtaisi pois. Suurin osa meidän tavaroista on varastossa, mutta enpä juuri ole niitä kaivannutkaan. Omakotitaloon muuttaminen hieman jännittää. Onneksi se on kuitenkin oma. Jos emme siellä viihdy, hoidamme asiat niin että viihdymme ja mikä parasta, saamme itsenäisesti huolehtia omasta talosta ja hoitaa sen juuri niin kuin itse haluamme. Hmm, ehkä jo marraskuussa pääsemme omaan kotiin.


perjantai 24. elokuuta 2018

Mielessä nyt

Moi pitkästä aikaa! En suinkaan ole unohtanut blogiani. Jotenkin kummasti (tai ei niin kummasti..) aika valuu taloprojektiin ja hektiseen arkeen. Lisäksi elokuun aikana me muunmuassa myytiin meidän koti, pakattiin tavarat pikavauhtia varastoon ja muutettiin itse evakkoon. Taloprojektin valmistumista siis odotellessa.. ja lämmintä syksyä toivoessa.

Tässä Optimismia ja energiaa bloggaajalta jo aikoja sitten napattu haaste "mielessä nyt".


Vaateostos/kenkäostos
Haaveilen uusista Riekerin ballerinoista. Vanhat alkaa olemaan kulahtaneet eli uudet voisivat olla hyvä hankinta lähiaikoina (voi olla, että menee ensi vuoteen). Uusia vaatteita en ole juurikaan hankkinut viime aikoina. Ehkä hyvä niin, sillä evakkoasunnossa ei liiemmin ole ylimääräistä vaatesäilytystilaa.

Tuoksu
Joka aamu suihkautan body mist -tuoksua. Tykkäisin käyttää enemmänkin hajuvesiä. Remonttiarkeen tuoksut eivät vain kovin hyvin sovi, vaikka kieltämättä lempituoksun suihkaus voisi remonttiaamuna tuoda pienen piristyksen.

Leffa
En ole ehtinyt koko kesänä katsomaan leffoja. Tällä hetkellä leffat eivät mahdu arkeeni.


Musiikki
Roger Watersin keikalla Hartwall areenalla olin viime tiistaina. Oli ihan hieno keikka! Keikan jälkeen Roger Watersin keikkalista on soinut Spotifyn kautta.

Kirja
Tällä hetkellä luennassa Lars Wilderängin Tähtikirkas. Erityisesti tänä vuonna olen haastanut itseäni romaanien pariin ja muutaman jo lukenutkin. Tykkään lukemisesta! Harmittaman monesti nukahtan kirja kädessä (syynä myöhäinen lukuaika).

Ruokaekstaasi
Olen koukussa kuivattuun ruisleipään. Voisin nakerrella niitä loputtomasti (ja mieheni pitää minua ihan hassuna :D). Juuri tämä on parasta: https://www.linkosuo.fi/tuotteet/varrasleivat/varrasleipa-500-g

Tanssilattia
Ahvenanmaalla olimme elokuun alussa juhlistamassa hääpäiväämme. Emme vallanneet tanssilattiaa, mutta katselimme, kun muut tanssivat.


Matka
Haaveilemme pidemmästä lomamatkasta alkuvuodelle. Kohde on vielä avoinna. Ehkä Egypti, Kanariansaaret, Bahrain, Yhdysvallat.. Hmm, suosituksia? Kriteerinä ettei olisi liikaa aktiviteettejä ja mieluiten +20 astetta. Lomamatkan haaveilu auttaa jaksamaan arjessa.

Lempisovellus
Instagram, jossa käyn päivittäin. Täältä minut löytää: https://www.instagram.com/kissojen_valtakunnassa/

Arjen pelastaja
Normaalikokoinen tiskikone. :D Vanhassa kodissa oli pienempi versio ja sen täyttäminen oli melkoista hampaiden kiristelyä. Onneksi evakkokodissamme on täysikokoinen ja uuteen kotiin emme tietenkään muuta edes harkitse.
Muut arjen pelastajani ovat mieheni ja Mosse-kissani. En tiedä tarvitseeko näitä perustella.. ovat vain ihan parhaita. Aina.

TV-sarja
Tosi-tv:tä seurailen. Kesällä (lähinnä taustalla) on pyörinyt Huvilan ja huussin uusinnat. Odotan jo Vain elämän uuden kauden alkamista. Muitakin mielenkiintoisia tosi-tv sarjoja pyörähtää käyntiin - saapa nähdä mitä ehdin katsomaan. 

Kyyneleet
Viime aikoina lähinnä väsymyksestä johtuen.. Joskus enemmän, joskus vähemmän.


Muotielämys
Mekko <3 Keikalla viimeksi oli päällä. Tykkään pukautua mekkoihin ja hameisiin. Onneksi lämmin kesä on mahdollistanut vapaa-ajalla enemmän mekkoja ja hameita!

Kauneudenhoidon ykkönen
Lumenen turvenaamio vaikuttaa muutaman kokeilun jälkeen hyvältä. Mieheni naurahti, kun näytin tuotetta kaupassa.. Jotenkin kummasta turpeesta tulee mieleen vain vanhan talomme vanhat eristeet.

Juoma
Vesi ja toisinaan myös kokis. Nyt olen aamuisin tutustunut myös tuoremehuihin vaihtelun vuoksi.


Kuvat on ikivanhoja koneelta, alunperin netistä.
Haasteen saa napata ja tehdä itsekin - vaikka kommenteihin.

Mukavaa elokuun loppua hanit. Vielä tarkenee pulahtamaan järveen - suosittelen! 


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Kesän korvilla

Palaan toukokuuhuni kännykällä räpsästyjen kuvien muodossa.

 
Kesän ekat jätskit kioskilta!

 Mosse, päivieni piristys. <3

 Helatorstaina herkuttelimme heti aamulla banaani-kookosletuilla. 

 Äitienpäiväksi valmistin macaronit ja vadelmamoussekakun. 
Tämä oli toinen kerta, kun tein macaroneja. Ensimmäinen kerta epäonnistui täysin. Tällä toisella kerralla tuotokset muistuttivat jo macaroneja, vaikka edelleen on harjoiteltavaa.
Macaron-reseptinä käytin Kinuskikissan ohjetta: 
Vadelmamoussekakku on tehty omalla reseptilläni: 

 
Kevät ja kylvönaika. Mieheni lähti ensimmäisen kerran äestämään.

 Mossen kanssa lounaalla. <3

 Toukokuun aikana talotyömaamme katto on saanut sisäpuolisen eristeen.

 Peto omassa tarhassa.

 
Pari hirttä talomme katon tukemiseen sekä koristeeksi. "Pikku juttu". 

 Vihoviimeiset häätavarat, eli häidemme pöytäliinat, sain laitettua nettikirppikselle myyntiin ja viikon sisälle ne jo haettiin. Vinkkinä kaikille hääsuunnittelijoille: Ikean Knoppa lakanoissa on oikein hyvä hinta-laatusuhde myös pöytäliinakäyttöön. Muutama vuosi sitten niiden hinta oli noin 1,50 € / kpl. Nyt hinta on tainnut jo lähes tuplaantua, mutta on silti edelleen hyvin edullinen vuokraliinoihin verrattuna.

 Yhtenä arki-iltana menimme mieheni kanssa mökille kahdestaan grillailemaan. Omnom. Olemme koko toukokuun käyneet mökillä lähes joka viikonloppu saunomassa ja grillaamassa. Talviturkki on jo heitetty.

 Parveke kesäkuntoon projekti sai alkunsa siivoilun ja järjestelyn merkeissä. Kuvan jälkeen tilaan on tullut muutama kukka lisää.

 Taloprojektimme etenee..

 Helteisten remppapäivien pelastus - smoothiet. Suositus näille Innocentin tuotteille. Todella maukkaan makuiset. 

Vielä pari biisiä, jotka ovat auttaneet minua jaksamaan toukokuun läpi:




Ihanan lämmin toukokuu on hemmotellut meitä. Toivon mukaan tulisi pieniä sadekuuroja, jotta luonto virkistyisi, mutta myös aurinkoiset päivät saisivat jatkoa. Elämä ja arki tuntuu välillä niin kovin hektiseltä ja velvollisuuksien täyteiseltä. Toivon mukaan onnistuisin kesän mittaan löytämään aikaa myös muuhun. Yritän muistuttaa itseäni positiivisesta ajattelusta ja niistä elämän pienistä iloista, joita on monia ympärillämme.

"Vaik kaikki loppuis huomenna, mä omenapuun istutan."



Aurinkoista ja ihanaa kesää lukijat! 


tiistai 24. huhtikuuta 2018

Läpi Irlannin Cliffs Of Moherille

Ennen Dubliniin lähtöä varasimme jo Suomesta käsin päiväreissun Irlannin länsirannikolle. Paddywagonin löysimme googlettamalla ja he tekevät reissuja länsirannikolle joka päivä. Matka maksoi meiltä 40 € / henkilö ja reissu oli ihan koko päivän kestävä (+12 h). Matkustimme bussilla ja kuski toimi oppaana ja puhui mikkiin lähes koko ajan. Aluksi hieman säikähdin, kun sitä englanninkielistä puhetta tuli aikamoiseen tahtiin ja tuntui etten ymmärtänyt mitään. Onneksi siihenkin tottui ja loppumatkasta meni jo paremmin. Oppaamme oli melkoinen vitsailija ja jutun heittäjä, josta iso plussa. Bussi oli tilava ja siellä oli wc ja wi-fi.


Reissulla pysähdyimme muutamassa linnassa ja muutenkin rannikolla ennen kuin saavuimme varsinaiseen kohteeseemme eli Cliffs Of Moherille.


Myös lounastauon pidimme ja ruoka oli todella maukasta! Lounaan hinta ei kuulunut matkaan.


Cliffs Of Moherille pysähdyimme muutamaksi tunniksi, se oli siis pääkohteemme. Onneksi näköalapaikka oli auki, sillä itsestäänselvyys se auki oleminen ei ole vaihtelevan sään takia. Käyntimme aikana siellä tuuli ja satoi, mutta onneksi ei ollut sumua. Joka tapauksessa maisemat olivat upeat. Jyrkänteet ovat noin 120-214 m korkeita ja sieltä aukeaa yksi Irlannin vaikuttavimmista näkymistä. Jyrkänteillä elää useita eläinlajeja - valtaosa niistä lintuja, joita on arviolta noin 29 eri lajia ja yhteensä 30 000 yksilöä.

 
 
O'Brienin torni on pyöreä kivitorni suurin piirtein kallioiden keskiosassa. Torni on rakennettu 1835 ja se toimii näköalatornina turisteille. Meidän reissun aikaan torni ei ollut kuitenkaan avoinna. 


Oppaamme varoitti poistumasta aitojen takaa. Siinä sateessa ja tuulessa se ei tullut mieleemmekään, vaikka ilmeisesti reitiltä poikkeaminen on valitettavan yleistä kohteessa. Paikalla sattuu onnettomuuksia, joista liian moni johtaa kuolemaan. Onnettomuuksista muistutuksena oli muistomerkki.


Cliffs Of Moheirilla on myös Visitor Center, jossa on kahvila, kauppa ja oheistekemistä ja -nähtävää. Lämmin kaakao maistui tosi hyvälle vesisateessa ulkoilun päätteeksi. Paluumatkalla pysähdyimme vielä yhteen kahvilaan, josta alla oleva kuva on napattu. 


Päivä oli pitkä, mutta ehdottomasti reissu oli hyvä ja Cliffs Of Moher näkemisen arvoinen. Suosittelen siis Dublinin lomalle myös yhdistämään muuta Irlantia.

Aiemman merkintäni Dublinista löydät täältä:
https://kissojenvaltakunnassa.blogspot.fi/2018/04/tammikuinen-loma-dublinissa.html