sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Jone Jonas Hurlumhei

Juhannuksena vuonna 2006 äitini toi kotiimme pienen sihisevän karvaturrin. Tämä karvaturri oli kotoisin navetasta ja oli siis myöhäinen ylioppilaslahjani. Nopeasti ystävystyimme ja pieni sai nimekseen Jone Jonas Hurlumhei. Kissaystävät Nipsu ja Manu ottivat pennun hyvin vastaan.


Pentuna Jone oli hyvin vilkas: kiipesi verhoihin ja teki tuhojaan minkä ehti. Ulkoilua vapaana ei siis voinut edes harkita. Jonella oli pienenä ihan valtavat korvat ja miten söpö hän olikaan!

 

Ensimmäisenä syksynään Jone osallistui Kotikissayhdistyksen kissanäyttelyihin Lempäälässä ja voitti näyttelyiden parhaan pitkäkarvaisen nuoren uroksen tittelin. Voiton ansaitsemisesta voi olla kuitenkin montaa mieltä, sillä kilpalussa ei ollut Jonen lisäksi muita pitkäkarvaisia nuoria uroksia. Toisaalta, tekihän Jone rankan työn edustaessa koko päivän!

Jone ja palkinnot
Jone näytti nuorena kotikissalta, mutta iän karttuessa Jonen turkki ja olemus ovat muuttuneet yhä enemmän Norjalaisen metsäkissan suuntaan. Ilmeisesti Jonen emo on ollut maatiainen, mutta isä "hienompaa rotua". Ensimmäistä kertaa Norjalainen metsäkissa ry:n sivuja selatessa hämmästyinkin miten hyvin rotuominaisuudet täsmäsivät.

Yksi tämän kissan oudoista tavoista on loiskauttaa vesikuppia ennen juomista. Pitää siis olla tarkkana kupin läheisyydessä ettei kastele sukkia. Jone ei pidä autossa matkustamisesta tai ylipäätään kotoa pois lähtemisestä. Jonella on myös vahva ääni, jota hän käyttää halutessaan jotain. Erityisen paljon Jone pitää nukkumapaikkoina koreista ja pahvilaatikoista. On pienellä myös tapana monesti peittää tassulla silmänsä, kun yrittää nukkua. Jos olisi olemassa kissojen silmälappuja - Jone omistaisi niitä varmaankin useammat.


Ulkoilu on Jonelle tärkeää ajanvietettä ja nykyään se hoituu kätevästi uudessa ulkotarhassa. Jone pitää myös erityisen paljon joulusta - tuleehan silloin luonto joulukuusen muodossa sisälle.

Tämä hurmuri on ylväs ja arvonsa tunteva kissa. Nipsu ja Manu -kissaystävien kuoltua on vastuu kodista jäänyt Jonelle ja sen vastuun hän on todella ottanut vastaan. Vieraat voivat olla varmoja, että Jone heidät tarkastaa ja vahtii vierailun. Jone suhtautuu ystävällisesti vierailulle tulleisiin ihmisiin, mutta huomionosoitukset Jonea kohtaan ovat kuitenkin suotavia ja toivottavia. Enkä usko, että niistä lahjuksistakaan olisi haittaa, varsinkin jos pidempään haluaa hänen valtakunnassaan viipyä.


Jone - ikävöin sinua niin kovin! Onneksi voin luottaa, että olet turvassa, pidät pikku-Mossesta huolta ja nautit kissanpäivistä. Halataan, kun tavataan.

2 kommenttia:

  1. Mulla on myöskin kissa, joka pitää paljon pahvilaatikoista. Niissä ei tosin nukuta vaan ensin ne pitää tutkia ja sen jälkeen repiä kappaleiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahvilaatikot ovat monesti virikkeellisempiä paikkoja kissoille kuin monet kauppojen lelut. :)

      Poista